Olin saanut perintönä äidiltäni muutama vuosi sitten käsintehdyt lakanat kaikkine pitseineen ja kirjailuneen. Muistan äitini kertoneen, että ne oli tehty nuoruusvuosina ja kaikki pistot helmankäänteine kaikkineen käsin.
Olin tietoinen lakanoiden huonosta kunnosta kun sain ne, mutta mielessäni oli jo silloin niiden tuunaaminen. Nämä lakanat olivat siis kääntölakanoita, joita käännettiin peiton päälle ja niin saatiin pitsi ja kirjailut näkyville. Pussilakanoita ei tuolloin ollut vielä käytössä.
Pyörittelin aikani lakanoita ja lopuksi päätin säästää vain pitsiosat ja kirjailut ja ottaa ne hyötykäyttöön. Jotta valkoinen valkoisella näkyisi selvemmin, vahvistin ne vanhemman tyttäreni ideasta mustalla kirjontalangalla.
Mutta siinä vaiheessa kun aloin aplikoida näitä kirjailupalasia suoraan tyynynliinalle, yli 20 vuotta vanha Paff alkoi temppuilla ja katkoa lankoja ja sumpata ja vaikka mitä. Minulla meni useampi tunti näiden kanssa ahertaessa ja koska lopputulos ei minua miellyttänyt, päätin reunustaa aplikoinnin päälle vielä mustalla langalla koristelun. Lopuksi kiersin mustalla silkkinauhalla vielä raamit tyynynliinalle.
Tässä nyt on muisto äidin nimikirjaimista ja lisäksi työn alla on pussilakanat äidin virkkaamalla pitsillä koristeltuna. Niistä teen postauksen kunhan valmistuvat ja setti tai setit ovat valmiit. Saavatpahan tyttäret molemmat omat muistonsa mummon käsityötaidoista ja ne jäävät näin elämään, vaikkei mummoa enää ole.
With love,
M