Täsät kaikki lähti siis liikkeelle. Kuten aikaismmassa postauksessa kerroinkin, oli minulla pari kappaletta äitini vanhaa pitsilakanaa, joiden puuvilla oli selvästi hajoamassa. Minä halusin säästää äitini kirjomat nimikirjaimet ja virkkaamat pitsit ja suunnittelin näistä pussilakanat ja tyynynliinat tyttärilleni. Jotta pitsi tulisi edukseen, laitoin alle mustaa kangasta ja tästä lähti myös mustien silkkinauhojen kanssa leikittely. Pitsit olivat ilmeisesti kutistuneet pesujen myötä ja näin kangasosat olivat hauskasti rypyttyneet. Näihin tyttärieni antamien vinkkien ja ehdotusten pohjalta ompelin vielä sitä silkkinauhaa ja nyt voi ottaa tavallaan muistot käyttöön, kun työ on valmis. Olen siitä onnekas, että äitini opetti minulle ja siskoilleni käsityön oppeja ja niitä olen välillä hyvinkin intohimoisesti toteuttanut ja myös siirtänyt omille tyttärilleni. He ovat myös innokkaita tekemään käsitöitä ja harrastelemaan askartelujen parissa. Tämä taito on nykyaikana todella arvokas kaiken tietokoneella istumisen ja muun koheltamisen vastapainona. Tulee todella hyvä mieli, kun saa nähdä kättensä tulokset ja koen sen myös terapian muotona tässä kiireisessä maailman menossa.
Näistä tuli sellainen kipinä, että mitäs muuta sitä tuunasi vanhoista jutuista ja pitäisiköhän sitä lähteä kirpputorille vastaavanlaisia pitsejä ja kirjontoja etsimään. Loppuun laitan vielä pari kuvaa äitini tekemistä tyynynliinoista, mistä tein pari vuotta sitten koristetyynyt ja toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille.
With love,
M