Onpas ollut kiireinen viikonloppu kaikkine jouluostosreissuineen ja karsintoineen. Cheerleading- karsinnat on nimittäin ollut kova sana meidän viikonlopussa. Tytöillä on menossa karsinnat joukkueisiin. Kenelläkään ei ole nyt omaa joukkuetta ja kaikki karsivat joko omaan joukkueeseen tai seuraavalle ikätasolle tai parempaan tasoon. Vanhempi tytär sai onneksi jo tietää perjantai-iltana joukkueensa ja voi sitä riemua kun toive toteutui. Nuoremmalla tyttärellä on juuri tällä hetkellä toinen päivä karsintoja ja kyllä se tietenkin hirvittää mihin stressiin nuoret joutuvat tuollaisessa tilanteessa. Mutta se on vain elämää ja myös pettymyksiä täytyy osata sietää, sehän vain kasvattaa. Nuorempi tytär suree sitä, kun vanhempi tytär siirtyi ikänsä vuoksi toiseen joukkueeseen ja myös sitä, että joukkue muutenkin hajoaa ja ryhmähenki oli ollut niin loistava. Surua on siis käyty läpi kaikin puolin ja viimeinen yhteinen joukkuekokoontuminen oli ollut kyynelten täyttämä. Mutta katse tulevaisuuteen ja uusiin haasteisiin. Tässä vielä viimeinen yhteiskuva, jossa tyttäreni ovat stunttia tekemässä. Nuorempi keikkuu päällisenä ja vanhempi tässä edessä valkoinen rusetti hiuksissaan pohjana.
Sain muuten lahjaksi mieheltäni uuden läppärin ja tämän kanssa menee harjoitellessa hieman aikaa. Kuviakin pitäisi opetella siirtämään tälle, joten hermoja kysyy meikäläiseltä, koska en ole mikään haka näissä hommeleissa. Mies-parka, joka joutuu opettamaan ja entäs nuoriso! Niiltä se käy niin kadehdittavan helposti, jos vain ehtivät opettamaan.
Mutta nyt sitten zumba-asu ylle ja zumba-tunnille, olen niin odottanut, että pääsen tanssimaan pitkän tauon jälkeen.
Lunta sataa hiljalleen ja alkaa kyllä olla ihanan jouluinen olo, toivotaan, että lumi ei heti sulaisi ja kestäisi jouluun!
With love,
M