Ikean tuoli ja pöytä ostettiin vanhemmalle tyttärelle, kun hän lähti koulutielle. Nyt lukiolaisena hän edelleen on tykännyt käyttää samaa tuolia, koska se on ollut toimiva ja hyvä istua, mutta huone on muuttanut hieman muotoaan niistä ekaluokkalaisen päivistä. Olen tuolin kerran päällystänyt pikaisesti huputtamalla, kun mies juksasi, ettei noita osia voi irrottaa. Nyt huppu oli aikansa elänyt ja koska Tainan firmasta sain kassin täydeltä sisustuskankaita, niin sieltä sopivasti löytyi kangas tähän tarkoitukseen.
Kankaassa on hauska metallinhohto, vaikkei se kyllä näissä kuvissa mitenkään näy, mutta on se. Kangas on kennomainen ja struktuuri mielenkiintoinen ja tulee halu hipelöidä kangasta.
Sitten töihin. Tyttären kanssa irrotimme ruuvit selkänojasta ja mallailin kaavoja siitä ja kun mies ruuvasi istuinosan irti, tytär piirsi kaavat ja pääsin ompeluhommiin. Istuinosan kangas pingotettiin istuimen alle ja nauhakujan ja siellä kulkevan nauhan avulla saatiin kiristettyä se paikalleen.
Ruuvit kiinni ja homma oli valmis parissa tunnissa. Piti siinä välissä kokkailla lounasta.
Tyynyn tein loppupalasta ja nyt huomaan, että kankaassa näkyy taite, jota en nyt sitten enää lopuksi jaksanut alkaa silittämään. Kaipa se suoristuu itsestään, hope so.
Toivottavasti kangas kestää jonkin aikaa ja sitten kun menee rikki, on jo varmaan aika vaihtaa koko tuoli.
Näin meni rattoisasti sunnuntai ja ennätinhän minä vielä vähän tanssitunnilla pyörähtää ja za-za-zaata harjoitella. Voi kuinka jäykkiä me suomalaiset ollaan ja varsinkin kun vertaa Kolumbialaiseen opettajaan, Jaquelineen. Mutta jotain tein oikein, kun kropassa tuntuu.
With love,
M