Tänä viikonloppuna on tullut puuhasteltua seinän maalausten kanssa, vaikka olen vielä toipilaana. Mutta, koska en jaksanut enää pötkötellä, otin haasteen vastaan ja tartuin pensseliin. Oikeastaan ensin pesin huoltopesulla seinän ja teippasin kattolistat ja viereiset seinän kulmat ja sitten vielä lattialistat. Tämä oli projektin tylsin osuus. Jätepusseja lattialle ja hommiin.
Väri ei nyt oikein mennyt nappiin, aluksi liian valkoista ja sitten turhan sinertävän sävyistä. Vetelin sillä kuitenkin tunnollisesti pari kerrosta ja huomasin onnekseni, että kukat peittyvät ja sävy ei ainakaan riitele viereisten seinien kanssa. Kaipa siitä hyvä tulee, kunhan se saa timanttipölyt ylleen.
Kokeesta palannut lukiolainen innostui nähdessään, että maalia taitaa sittenkin jäädä hänenkin seinään ja eikun hommiin. Kuvat ovat huoneen seinästä ennen maalausta.Tytär sai kyllä itse suoriutua maalausurakasta ja reippaalla otteella hän taisteli maalin seinään. Nimittäin oli hilkulla, että se loppuisi kesken. Tytär halusi myös peittää seinään maalatut kukat ja hänen seinänsä tuli vain aavistus vaaleammaksi tummanharmaan pohjamaalin takia. Mutta tytär oli lopputulokseen tyytyväinen. Maali haisi kuitenkin sen verran, että tytär päätti nukkua yön alakerrassa ja minä sinnittelin omassa makuuhuoneessa, sillä olin liian poikki huolehtiakseni riittävän hyvästä sisäilmasta.
Aamun sarastaessa aloitin Stardustin levittämisen ja tein sen kaikkiaan kolme kertaa. Kullan sävyiset hippuset loistavat tietyssä valossa voimakkaammin seinällä, mutta muuten seinä kimmeltää todella hillitysti. Nyt on kaikki voitava tämän seinän eteen tehty ja ”saahan sen maalattua uudestaan”, tuumasi optimistinen mieheni, kun kuuli huoliani värisävystä. Minä en nyt ihan heti sitä aio uudestaan maalata, joten olkoon. Kyllä lopputulos sängynpäädyn kanssa varmasti on hyvä. Eilen jo leikkailin kankaan palasia ja suunnittelin vieraspatjan päälle kokeeksi niiden toimivuutta. Nyt on kuitenkin harkinnassa jonkin sorttiset nastat tai napit. Mutta mielihän voi vielä muuttua, kunhan saan päädyn ommeltua ja soviteltua oikeankokoiseen vaahtomuoviin ja vaneriin.
Tytär sai meidän kaksi harmaata silkkityynyä ja ne sopivatkin hienosti hänen huoneeseensa. Minä aion nyt paneutua enemmän kullan sävyihin ja kerma-beigeen sekä ripaukseen mustaa. Ihmettelen sitä, että miksi minä ollenkaan lähdin haaveilemaan sitä hopeaa ja siitä sitten harmaaseen, koska joku beige/kerma olisi ollut luonnollisempi valinta. Kaipa pelkäsin, etten saa peitettyä niitä kukkia ja hädissäni sitten keikahdin harmaaseen. Laitan myöhemmin kuvia lopputuloksesta, kunhan koko huone on valmis. Seinä kun ei ole se pääasia kuitenkaan ja tärkeintä on, ettei pääty riitele kuosillaan ja värityksillään seinän kanssa.
Nyt sitten lauantai-illan illallisvalmistelujen pariin sitten saunaan ja lopuksi keskiyön tienoilla lupasin mennä hakemaan lentokentältä työreissulta palaavan mieheni. Toivottavasti maali ei enää ensi yönä meillä haise.
With love,
M