Mohitos, sangria

Vielä viimeisiä vingahduksia Barcelonan matkaltamme ja sitten korkeintaan jokunen ostos esittelyyn.
Turistibussimatkallamme Camp Nou oli paikka, jonka mieheni halusi tietenkin esitellä ja kyllähän siellä oli ihan kiva käväistä, tällaisella suurella areenalla. Mutta kuten arvata saattaa, niin se ei meikäläiselle aiheuttanut minkäänlaisia värähdyksiä, mutta kaikkien mieliksi kun tehdään, niin se on reilun pelin henki. Mies tahtoi välttämättä ostaa meille sieltä jotain ja m löysi shortsit ja minulle löytyi pinkki t-paita, mini m ei löytänyt omaa kokoaan ja hän teki ostoksia sitten muualla. Nämä olivat vielä ihan iiseissä hinnoissa, mutta tyttöjen serkkupojalle oli ostettu sieltä pelipaita, joka maksoi 85 e. Huh, sanon minä.

Mohitoksia tarjoiltiin rannalla useimpien miespuolisten henkilöiden toimesta ja minä siinä löhöillessäni kiinnitin huomiota heidän hieman rähjäiseen olemukseensa ja kummastelin, että kuka ihmeessä uskaltaa ostaa drinkkiä noin epämääräisiltä tyypeiltä. Kai joku aina ostikin, koska tyyppejä meni aina uusien  tarjottimien kanssa ristiin rastiin. Drinkit olivat muutoin valmiit, paitsi, että alkoholi lisättiin suoraan pullosta asiakkaan nähden. Viimeisenä päivänä todistimme sitten episodia siitä, että tämä drinkkien myynti olikin laitonta. Kaksi jumalaista adonista pikku shortseine käyskentelivät rannalla osoittautuen  siviilipoliiseiksi ja kun nämä drinkkiheput tulivat rantaa pitkin kailottaen: ”Mohitos, Sangria!” Niin poliisit vain vislasivat tyypeille ja kiltisti he kävelivät roskapönttöjen luo ja kippasivat viinakset sinne. Seurasimme varmaankin kuuden Mohitos-tyypin tarjottimen tyhjennystä melkein aitiopaikalta. Sivíilipolisit olivat kyllä niin hyvin soluttautuneet rannalla olevien joukkoon, ettei heitä olisi uskonut poliiseiksi, ellei olisi nähnyt heidän näyttävän merkkiään. Pullot tyhjennettiin roskikseen ja heput palasivat todennäköisesti hoitamaan bisneksiä heti, kun poliisit poistuivat rannalta.
No, tästä jäi ihmetys tytöille, että miltä se mohitos maistuu ja pikku kahvilassa sitten tilasimme rannalta poistuessamme mohitokset, tytöille alkoholittomat tietenkin. Tytöt irvistelivät ja varsinkin vanhempi tuumasi, ettei tätä tarvitse ainakaan maistaa toista kertaa. Huomasimme miehen kanssa, että kun drinkki oli hieman sulanut, niin maku muuttui ihan juotavaksi, mutta ei taida olla meidän suosikkijuomaa.

Ostoskadulla oli vilske, kun tuotteiden alennus saattoi olla jopa 70%, joten meillä sattui hyvä ajankohta matkallemme.  Guess-koru oli must-have ja onnekseni sattui olemaan tuo alennuskin, joten kaupat tuli ja mini  m oli iloinen.
Barcelona on kyllä mielenkiintoinen kaupunki ja uskon, että suuntaan sinne vielä joskus toistekin.

                                                                 With love,
                                                            M