Helmalakanat ommeltuani päätin hankkia/ommella myös uuden päiväpeiton. En oikeastaan ole mikään petaaja-tyyppi ja nolokseni myönnän, että päiväpeitto on lymyillyt jossain tuolilla tai lattialla eikä lainkaan sängyn päällä. Laiskuutta kaiketi, mutta nyt siihen tulisi muutos. Löysin Oma Koti Valkoinen-blogin vinkin perusteella minua miellyttävän päiväpeiton, jota innolla riensin katsomaan Hobbyhalliin. Tämä peitto vaikutti sopivalta ja ostin isoimman koon 240×240 tarjoushintaan 62 e. Kotona huomasin, että meidän muhkeaan sänkyyn tämä peitto olisi voinut olla vieläkin suurempi, mutta koska tämä on se suurin, niin ei voi mitään, tällä mennään ja ei se minua häiritse.  Peitto on helppo pedata ja se on ilmavan kevyt, lisäksi valkoisuutensa vuoksi minun on pakko muistaa pedata aamuisin, jotta peite…

  Keittiön uusi pöytä ja tuolit innoittivat meitä myös hankkimaan uuden smoothie-koneen ja paahtimen. Olimme tehneet smoothieta vanhalla häälahjaksi saadulla monitoimikoneella, jossa oli myös pirtelön tekoon oma osansa. Kone on iso ja painava ja ei mitenkään mahdu keittiön tasolle, joten joka kerta se nostettiin pöydälle ja sitten taas kaappiin. Mini m narisi siitä jatkuvasti ja ehdotteli parin kympin koneita tilalle ostettavaksi ja minä olin vain yrittänyt perustella, että sillä vanhallakin saa ihan hyviä pirtelö-sekoitus-smoothiet.  Paahtimessa oli toisella puolella raudat jotenkin vääntyneet ja aina leipä luiskahti sinne väliin. Minä ongin niitä sieltä väleistä ja en yleensä jaksanut ottaa edes pistoketta pois seinästä. Tämähän on todella vaarallista ja älkää te vaan tehkö…

Asuntomessujen makuuhuoneita kuvatessani huomasin värimaailmojen toistuvan samana monessakin talossa.  Itse asiassa kuvista sen parhaiten näkee, sillä kun urakoi läpi monta kymmentä taloa alkaa uupumus ja sisustusähky iskeä ja enää ei löydy mitään ihmeteltävää. Tai siltä se minusta alkoi tuntua ja tässä nyt muutama makkari pienillä sävyeroilla maustettuna. Glitter on vielä in ja harmaan sävyt löytyivät aika monesta kohteesta. Tämä viimeinen asunto siellä korkeassa tornitalossa kyllä iski Diivamaisuudellaan, kuten nimikin kertoi, Draama Gueen. Ihana ja niin rohkea glamour sisustus. Jälleen huomaa harmahtava sävy ja loistokasta glitter-maustetta läpi asunnon. Tämä seinä oli kyllä taidonnäyte, ei vain jäänyt mieleen tekijää, saati miten se oli toteutettu. Olisiko ollut kipsi? Jos joku tietää, niin kertokaa. Tämä valaisintaulu oli…

Meillä oli käytössä 12 vuotta entinen ruokapöytä ja tuolit. Ne hankittiin Ikeasta hieman vauhdilla kun muutettiin tähän taloon ja silloin oli niin paljon kaikkea mietittävää ja hankittavaa, että kauppa tehtiin hieman hätäisesti. Pöytä, tummanruskeaa viilutettua puuta tai jotain sinnepäin oli muuten ihan kiva, mutta jatkettuna pöydänjalat olivat ikävästi tiellä ja siinä kohdalla joutui istumaan hieman hassusti jalat haarallaan. Eihän näitä tilanteita ollut kuin juhlissa, jolloin joskus yhdeksänkin ängettiin syömään pöydän äärelle, mutta silloin tytöt olivat vielä pieniä. Siis pöydänjalkojen sijainti oli yksi iso miinus ja tämä piti muistaa seuraavaa pöytää hankkiessa. Tuolit olivat perustuoleja, joiden istuinosaan verhoilin vuosien varrella laidasta laitaan kankaita. Lopulta verhoilut ottivat niin koville, etteivät ruuvit enää pitäneet ja…

  Kerroinkin eilen, että tein lauantaina ostoksen, jota olen jo puolisen vuotta haaveillut, nimittäin Timanttikellon seinälle. Olen katsonut tätä kelloa jo vuosi sitten, mutta en tyhmyyksissäni halunnut silloin sitä vielä ostaa ja luulin, että sen löytää tuosta noin vain. Seuraavalla kerralla se olikin jo myyty loppuun, mutta minulle luvattiin, että kohta niitä varmasti tulee myyntiin ja meni sitten puoli vuotta, ennen kuin kelloni sain. No, mikäs tuossa, kun ei ollut mitään kiirettäkään, tiesin sen joskus saavani. Kello on oikein hömppien hömppä, mutta kaunis sellainen ja sopii tosi kivasti tänne kaunistautumishuoneeseen ajan näyttäjäksi. Maalasin viime kesän remontista jääneen maalipurkin pohjasta taustan kellolle, sillä valkoisella seinällä se kaipasi taustaa tullakseen paremmin esille. Nyt…

Perjantaina teimme täsmäiskun Jyväskylän asuntomessuille, sillä urakoimme messualueen meitä kiinnostavimmat kohteet neljässä tunnissa. Tyttäret jäivät kotiin, sillä toisella oli työpäivä ja toista emme enää saaneet innostumaan mukaan. Nyt on sitten se aika koittanut, että me alamme reissata miehen kanssa vain kahden. Surullista tavallaan, mutta näinhän se menee. Miehen kanssa oli mukava päivä höpötellä ja katsella messukohteita ihan rauhassa. Minä yritin kuvata mielenkiintoisimmat kohteet, mutta täytyy todeta, että ne olivat kyllä aika harvassa. Mitään kummempia WAU-elämyksiä ei tullut, vaikka kuinka yritti. Jotenkin niin perustaloja ja saman toistoa aika monessa kohteessa. Toki sieltä kivoja juttuja löytyi, muttei mitään must-have-fiilistä tullut. Huono taloudellinen tilanne varmaankin vaikuttaa siihen, että talot on tehty perusmalliin ja ajateltu toimivuutta…