Käsityöt

Paloja rippijuhlista

Tyttärellämme oli eilen tärkeä päivä, hän pääsi ripille. Ennen kuin pappi oli ensimmäisiä sanoja lausunut, tunsin kuinka kyyneleet alkoivat valua silmäkulmista. Vanhempi tytär tönäisi minua ja sanoi: ”Et nyt ala itkeen.” Se kun vaan ei ole tahdonalainen juttu, kun herkistyy, sille vain ei voi mitään. Kirkko jo itsessään on vaikuttava paikka ja usein kun urut pärähtävät soimaan tiedostan sen, että itku on herkässä. Nyt yritin skarpata kameran kanssa ja lauloin virsiä mukana, tosin ääni käheänä flunssasta, mutta buranan avulla selvisin kaikesta suhteellisen hyvin. No se kyllä vähän kostautui seuraavana päivänä.

Kaikessa kiireessä mekkoa tuli kuvattua tänne blogiin vähän huonosti, mutta tärkeintä neitokaiselle oli kaverikuvat, joten suurimmaksi osaksi kauniit nuoret neidot asettautuivat upeaan poseerausriviin ja saimme ihastuttavia kuvia muistoksi kuulemma parhaasta kesästä ikinä.

Juhlahetki on nyt ohi ja kukkakimput ja ruusut muistuttavat vielä olemassaolostaan. Ilma oli meille suotuisa ja osa vieraista viihtyikin terassillamme nautiskellen kakkukahveja siellä. Vaikka täällä nuhaisena nyt köhin, nautin eilisestä päivästä ja juhlahumusta ja muistelen vieraiden kanssa seurustelemista. Olen valtavan onnellinen ja ylpeä tyttäristämme, vasta vauvoina ja nyt jo nuorina neitosina.

                                           With love,
                                                  M

20 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *