Designmatka Tallinnaan

 Sain kunnian osallistua Tallink Siljan, Visit Tallinn ja Helsinki Design Week järjestämälle designaiheiselle matkalle Tallinnaan. Matka aiheena oli minusta kiinnostava, sillä olen aina ollut kiinnostunut käsitöistä ja käsillä tekemisen eri muodoista, jota design minulle osaltaan on.  Varsinkin Virossa kädentaitajien tuotoksia on saanut jo vuosia seurata ja heidän intohimoaan tehdä persoonallisia tuotteita, jotka puhuttelevat jonkin verran myös maailmalla. Toki he itse ovat vaatimattomia ja kertovat olevan vasta alkutaipaleella.

Jo laivalla saimme kuuulla Tallink Siljan ja Helsinki Design Week toimitusjohtaja Kari Korkmanin selostusta design-yhteistyöstä ja muutenkin saimme tietoa ja ohjelmistolehtisen tulevista tapahtumista Design viikoilla 3.-13.9. Kannattaa tutustua www.helsinkidesignweek.com.
Tallinnassa ensimmäinen pysäkki oli Estonian Design house, Kalasadama 8, jossa meille esiteltiin taloa ja pieniä ateljeepajoja, jossa taiteilijat kertoivat tekemistään tuotteista. Talon alakerrassa on myös showroom-kauppa, jossa oli mahdollisuus tehdä ostoksia. Klaus -Kahvila tarjosi meille pirteän raikkaat hedelmäsmoothiet.
Ilona Gurjanova, Design housen johtaja, kertoi maansa design historiasta ja siitä kuinka idea designfestivaaliin, Desingyön 17.-20.9.15 pitämiseen oli syntynyt. Alunperin meidän Taiteidenyö oli innoittanut heitä kokeilemaan samaa ja lopulta he olivat päätyneet pitämään tätä festivaalia useampana yönä, sillä muutoin tarjontaa olisi ollut liikaa ja aika ei olisi riittänyt.

Pienenä tietoiskuna saimme kuulla, että Virolainen suutari-designer tekee kuulemma Tom Cruiselle mittatilaustyönä kenkiä. No, ehkä ne eivät olleet kuitenkaan näitä, sillä varmasti Tom haluaa omanlaisensa.

Seuraava stoppi oli Kulttuurikattila, joka on Designyön keskeinen tapahtumapaikka. Kulttuurikattila on kesällä avattu yli sata vuotta vanhassa sähkölaitoksessa. Rakennus oli vielä kesken, joten pääsimme tutustumaan vielä rakenteilla oleviin tiloihin. Kulttuurikattila valmistuu marraskuussa, mutta osassa tilaa siis jäjestetään tätä festivaalia.

Mielettömän hienoa ja erilaista on, että esimerkiksi tässä tilassa näissä putkistojen seassa esiintyvät esimerkiksi kuorolaiset ja katsojat istuvat tässä alalpuolella. Huikeeta. Virolaiset osaavat tämän taidon, sekoittaa uutta vanhan kanssa rikkomatta ja tuohoamatta kaikkea maan tasalle. Ihailen heidän uskallusta olla arkkitehtuuriltaan rouheuden edelläkävijöinä, jolloin vanha tiili saa olla ja päälle tai sekaan lisätään uutta. Mutta, kun juttelin tästä oppaamme Piret Mägin kanssa, hän kertoi, etteivät virolaiset aina osaa arvostaa sitä ja he taas haluaisivat pelkkää uutta. Kävimme muutenkin keskustelua siitä, miten hienosti virossa osataan säilyttää tätä vanhaa ja he keksivät keinoja tuunata vanhasta tyylikkäästi ja persoonallisesti uutta. Designtalossa meille kerrottiinkin esimerkki virolaisen suunnittelijan hienosta kierrätysideasta. Tommy Hilfiger teetättää vaatteensa kehitysmaissa, jossakin Intian suunnalla ja koska esimerkiksi paidan tekemisestä jää kilometritolkulla ylijäämäkangasta ja osa tuotteista menee pilalle ja joutuu roskiin, niin virolainen designer on keksinyt hienon idean tehdä pilalle menneestä paidasta pienemmän paidan. Näihin paitoihin ei tietenkään tule Tommy Hilfigerin logoa ja nämä paidat ja valmistus pidetään salaisuutena. Mutta minusta tämä hieno esimerkki kekseliäisyydestä ja siitä, että epäonnistunutkin tuote voi saada uuden elämän.

Kuten huomaatte, meillä piti olla kierroksella kypärät ja suojaliivit yllä, kaiken varalta. Tiia, Minäkö keski-ikäinen-blogista oli suu leveässä hymyssä, kun sai leikkiä hetken raksa-mimmiä.

Meille myös kerrottiin huutokaupasta, joka pidetään tuolloin festivaalien aikana ja tässä yksi hieno koru luovutettuna huutokauppaa varten. Tulot huutokaupasta menevät hyväntekeväisyyten ja nuorten taiteilijoiden tukemiseen.

Sitten meillä olikin vuorossa tekstiilitaiteilija Mare Kelpman ja hänen ateljeehensa tutustumista. Mare on myös suomessa kouluttanut tekstiilitaiteilijoita jo vuosia. Hänen tekemiään villatuotteita, huiveja ja takkeja näkee usein virolaisessa katukuvassa. Lisäksi hän kutoo sisustamiseen sopivia villahuopia.

Viimeinen pysähdys ennen lounasta olikin Karl Annuksen ateljee, missä tämä nuori mies tekee silmälasikehyksiä puusta. Kehykset ovat todella tyylikkäitä persoonallisella tavalla. Hän tekee kehyksiä vielä kokeillen ja on testattavaa ja oikeanlaiset öljyt on löydettävä esimerkiksi viimeistelyyn. Karlin kehittelemät kehykset saivat valtaisan suosion ja jonotusta onkin vuodeksi asti, sillä kehyksien tekemiseen menee melkein viikko. Lisäksi tämä on ollut yhden miehen yritys, joten suunnittelu, markkinointi, myyminen ja toteuttaminen ovat olleet hidasta puuhaa. Mutta nyt hän on saamassa ensimmäisen työntekijän syyskuun alusta, joten ehkä Karlin työmäärä helpottuu ja hän pääsee rauhassa kehittelemään kehyksiään. Katselin kehyksiä ja ihmettelin, että no mitenkäs ne sitten taittuu. No, eipä kaikkia voi taittaa ja niille onkin oma pieni kotelo tehty kuljettamista varten. Naiset ihastuivat puiseen säilytyslaukkuun niin, että pyysivät Karlia muotoilemaan siitä hieman isomman, jotta muutama naisten tarvitsema tuote mahtuu mukaan, jotta siitä saisi pienen iltalaukun. Toki hänellä on sitten myös taittuviakin malleja, mutta ne maksaa hieman enemmän. Hinta näille puisille kehyksille ei kaiken vaivannäön jälkeen ole kuitenkaan kuin 300 e ja 380 e taittuvilla malleilla. Ei paha.

Mielenkiintoinen päivä Tallinnalaisen designin parissa. Lisää juttua vielä tulossa, joten matka jatkuu…
Miten on , voisitko kuvitella joskus tekeväsikin design-kierroksen Tallinnassa sen perinteisen reissun sijaan? Nyt varmastikin tuo tuleva designyöfestivaali voisi olla hieno kokemus.

Yhdessä yrityksen Tallink Silja Oy, Visit Tallinn, Helsinki Design Week kanssa


                                                            With love,
                                                                  M