Mitä liikunta minulle merkitsee?

Mitä liikunta minulle merkitsee? Perheelleni se on aina merkinnyt paljon ja tyttäriä on viety liikunnallisiin harrastuksiin jo pienenä. Kuvassa mini m päällisenä toissa vuoden Pariisin kisamatkalla.
 Itse en ole koskaan ollut mikään himourheilija ja koulun liikuntatunneilla alakulussa meikäläinen oli aina se viimeinen, joka huudettiin, kun joukkueita valittiin. Positiivista ja kannustavaa ei siis ollut alkutaival urheilussa. Kotona ei erityisemmin harrastettu liikuntaa, joten ei sen pariin pahemmin silloin hakeuduttu. Toki luisteltiin ja hiihdettiin tuntitolkulla omin päin ja kesällä vastaavasti uitiin ja pyöräiltiin. No, pyöräily ei ollut harrastus silloin, koska pyörä oli vain kulkuväline, jolla kuljettiin paikasta toiseen ja ei sitä kukaan osannut sillä tavalla ajatella, että se olisi jonkinmoinen liikuntaharrastus. Pyörällä poljettiin myös puolen metrin hangessa, kun aurausauto ei ollut vielä ennättänyt teitä avata, kun kouluun mentiin.
Alakoulun viimeisillä luokilla eräs koulukaverini sai meidät ilmoitettua taitoluistelukouluun ja siellä sitten innostuin liikunnasta hieman eri tavalla. Jäällä oltiin aina, kun oli vain suinkin mahdollista ja kiva oli oppia hieman eri koukeroita. Luistelua harrastin nelisen vuotta.
Välillä olen harrastanut liikuntaa lenkkeilemällä ja jumpannut aerobic-tunnilla nuoruusvuosina. Sitten oli taas taukoa, kunnes tapasin mieheni, joka oli pikkupojasta lähtien harrastanut yleisurheilua ja pallopelejä. Hän sai houkuteltua minut taas lenkille kanssaan ja aloin myös jälleen käymään body-jumpassa. Apua, näitä termejä en enää kovin hyvin hallitse, mutta sitä se varmaankin oli. Ensimmäisen lapsen jälkeen yritin aloittaa taas jumpan, mutta koska imetin, niin eihän siitä tullut mitään. Rinnoista alkoi maito valua ja homma tuntui turhan vaikealta ja se jäi siihen. Kävelyä harrastin vaunujen kanssa kyllä päivittäin.
Pain vuoden kuluttua saimme toisen lapsen. Niska ja hartiat olivat jumissa vauvan kantamisesta ja suunnattomista rinnoista ja hartiat ja olkapäät jumissa imetyksestä. Mies riensi apuun ja painosti minut hierontaan ja osti kävelysauvat. Jonkin aikaa yritin niillä sauvoa, mutta jotenkin se tärähtely vain pahensi asiaa ja sauvominen oli pakko lopettaa. Aikaa kului ja minä laiskottelin, siis liikunnan suhteen. Arkiliikuntaa kuitenkin harrastin lasteni kanssa, mutta mikään muu liikunta ei oikein kiinostanut, satunnaista lenkkeilyä ei minusta voi laskea.

Minä yritin vielä hakeutua ryhmäliikkunnan pariin, työelämään palattuani, mutta koska joko vetäjä oli niin surkea tai ryhmän yleinen taso heikko, ei koskaan ollut edes hiki jumppien jälkeen. Työkaveri alkoi puhua uudesta ryhmästä, joka kokoontui sunnuntaisin ja se oli kuulemma sellaista tanssia, mutta tehokasta ja kivaa ja hän sai minut houkuteltua mukaansa kokeilemaan. No, mutta sehän oli zumbaa, joka iski ja kovaa. Heti ensimmäisen tunnin jälkeen aloin jo odottamaan seuraavaa kertaa. Meno oli rentoa, mutta ensimmäistä kertaa jouduin käyttämään pyyhettä hien pyyhkimiseen, oli se sen verran tehokasta. Vaihdoin sitten jossakin vaiheessa toisen opettajan tunneille ja tämä kolumbialainen nainen veti niin tehokkaan zumban, että tuntui. Joten Jaquelinen tunneilla olen sen jälkeen käynyt, missä hän niitä sitten on pitänytkin. Tällä hetkellä hänen äitityslomansa loppui, joten toivottavasti ensi vuoden alusta pääsen tanssimaan hänen ohjaamana. Tämä nainen on niin herttainen ja taitava ja kannustava, ettei haittaa, jos tanssi ei heti onnistu. Pääasia, että on kivaa ja paita on märkä tunnin jälkeen. Zumba on tietysti jo vanha juttu, mutta toista, yhtä kivaa urheilumuotoa en ole löytänyt, jossa liikuntaa harrastaa, niin, ettei edes huomaa polttavansa tunnin aikana satoja kaloreita.

Zumban ja salsan kuntovaikutuksista on julkaistu vain muutamia tutkimuksia, erikoistutkija Marjo Rinne UKK-instituutista toteaa Hyvä selkä -lehden (4/2015) artikkelissaan. Näiden tutkimusten mukaan sekä zumba että salsa ovat kuitenkin hyviä kuntoliikuntamuotoja.

Artikkeli lainattu Iltalehden sivustolta

Välillä Jaquelinen zumbassa on poltettu 500 kaloria, mutta meno onkin sitten  ollut todella kova. Minä en ollut kunnolla ymmärtänyt nesteytyksen merkitystä, joten pää tuli kipeäksi ja olin aivan puhki koko illan. Mutta siitä kerrasta opin ja myös sen, että tehokkaan tunnin aikana pitää nauttia nestettä riittävästi ja mahdollisesti jo tuntia ennen.
Pidän enemmän tanssillisesta zumbasta, mutta haasteita täytyy olla ja välillä Jacky pistää meidät kyllä myös punnertamaan. Voin allekirjoittaa sen, että kunnon lantionpyöritys ja hetkuttaminen kiinteytti vatsanseutua mukavasti, joten huuhaata tämä ei ole. Toisaalta tunteja täytyy olla viikossa vähintään se kolme, jotta alkaa tulla kunnolla tuloksia.
Tuntien jälkeen olen yleensä aika poikki, mutta hyvällä tavalla ja mitä useamman kerran viikossa treeenasi, niin kroppa tottui ja palautuminen oli nopeampaa. Liikunta antaa mahdollisuuden unohtaa työstressin tai muut murheet ja piristää mieltä sekä auttaa jaksamaan.

Tämä on minun intohimoni. Minua kiinnostaisi tietää, että miten sinä suhtaudut liikuntaan? Onko sinulla joku sellainen urheilumuoto, johon olet hurahtanut?

                                              With love,
                                                     M