Olin viime viikolla nauttimassa parsaa viihtyisässä ja historiaa humisevassa Kappelin ravintolassa. Muistan nuoruuden päiviltä tuon kappelin lähinnä terasilla vietettyjen hetkien kautta. Sisällä ei ole tullut pahemmin käytyä. Hyvä, että tuli nyt sekin korjattua ja sain myös maistella herkullista parsamenuuta, joka aloitettiin parsakeitolla ja sitten siirryttiin keitettyyn parsaan kampasimpukoilla. Minulle ilman allergiani takia. Täytyy nolokseni myöntää, etten ole mikään parsa-asiantuntija enkä halua sellaista myöskään teeskennellä. Kuuntelin kun samassa pöydässä olleet toimittajat kyselivät kokilta parsaan liittyvää tietoutta ja nappasin muistiin minkä ennätin. Eli parsa on tullut ulkomailta tuotettuna Kappeliin ja kotimaisia tuottajia ei pahemmin ole siihen määrään mitä he tarvitsevat. Parsakausi on sen verran lyhyt, että sekin saattaisi tuottaa ongelmia kasvattelun suhteen. Valkoinen parsa on tarkka keittämisen suhteen, pari minuuttia, jotta säilyy rapsakkana eikä tule sitkeäksi tai puisevaksi. Vihreää voi syödä jopa keittämättä, mutta tämä lautasella olevaa parsaa oli hieman käytetty kuumassa vedessä. Kuoriminen ei ole välttämätöntä, joten kaiken voi syödä. Lisukkeena risottoriisiä ja kelpaa tarjoilla vaikka pihvinkin kera, mutta ei mielellään liian voimakkaan ruuan, jottei parsan mieto maku jäisi varjoon.
Jälkiruokana ihanan yksinkertainen vaniljajäätelöannos mansikkakastikkeella ja mansikoilla. Ihanan raikasta kahvin kera.
Mukaan saimme Kappeli-mukin, jossa voi hieman aistia paikan historiasta. Kappeli on valmistunut 1867 ja rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Axel Hampus Dahlström kahvilaksi ja ravintolaksi. Metsänhoitaja Onni Wetterhoff toimi Kappelin ravintoloitsijana 1877-1879 ja hän huolehti myös Esplanadin puistosta ja sen kukkaloistosta.
Elävän musiikin toi Kappeliin Josef Wolontis 1883-1904. Tätä hänen aikakauttaan voidaan kutsua Kappelin kultakaudeksi, sillä suomalaisen kulttuurielämän vaikuttajat viettivät silloin säännöllisesti aikaansa Kappelissa seurustellen, syöden ja juhlien.
Ennen Kappelia paikalla oli sijainnut tilapäinen sokerileipuri Johan Jerngrenin virvoitusjuomakioski ja sitä ennen paimenpojan pitämä maitokoju. Kappelin nimen uskotaan syntyneen jo niihin aikoihin, sillä latinaksi paimen on pastor ja siitä johdettua kaupunkilaiset alkoivat kutsua kojua kappeliksi. Kyllähän pastorilla tulee olla kappelinsa.
Taiteilijat maalasivat ystävänpalveluksena ravintoloitsijoille maalauksia asiakkaiden iloksi ja niitä on löytynyt remotin yhteydessä jopa viiden tapettikerroksen alta.
Kappeli on toiminut kesäravintolana 60 vuotta 1916 lähtien ja 1976 Elanto aloitti Kappelin restauroimisen muuttamalla sen ympärivuotiseen käyttöön. HOK- Elanto teetti mittavan remontin ravintolalle 2011 ja sen tarkoituksena oli korostaa rakennuksen historiallisia arvoja nykypäivän tavalla.
Tieot poimittu esitteestä.
Milloin sinä olet viimeksi käynyt Kappelissa? Nyt alkaneet parsaviikot kestävät tuonne toukokuun lopulle, joten kannattaa käydä maistamassa tai muuten vain istuskelemassa ja aistimassa paikan historiaa.
Yhdessä HOK-Elanto
With love,
M
12 Comments
Jonna H.
Mä tykkään itse syödä tosi paljon vihreää parsaa, valkoisia kuoriessa tuntuu, että puolet menee hukkaan. Jotenkin vihreän maku on omaan suuhuni koukuttavampi, vaikka valkoistakin syön. 🙂
Kappelissa olen käynyt viimeksi keväällä 1996. 😀 Joten oliskohan jo aika, ohi olen kyllä kävellyt useasti. 😀
Outi Krimou/Outi's life
Kappeli on kyllä upea paikka. Viime kesänä kävin siellä colalla ♡
Katarooma
Toi kahvimuki on hurmaava!
Minna Vuo-Cho
Käytiin koko perheen voimin Kappelissa ennen joulua. Kaikki löysivät mieleisiään herkkuja ja ympäristö huokui historiaa, jota lasten kanssa sitten ihmettelimme yhdessä.
Mysterious M
Valkoista ei vissiin edes kasva suomessa vaan enemmän tuota vihreää. Ehkä se siksi sopii meidän suuhun:)
Ens kerralla mennään sit käymään Kappelissa sisällä asti:)
Mysterious M
Jotenkin nuo historia-jutut kolahti itsellekin, että aikamoinen paikka ja ollut jo siinä niinkin kauan.
Mysterious M
Joo, ensin en edes tajunnut mitä kuvia siinä on, kunnes kotona katselin esitettä:) Tyylikäs.
Mysterious M
Pelkästään jo nuo kristallikruunut ovat niin hienoja ja ne peilit. Kiva juuri perheenkin kanssa käydä katsomassa:) Pitää ottaa omatkin tytöt ja viedä kesällä käymään.
Tuula / Tuula's life
Voi, miten kiva postaus! Olen oppinut syömään parsaa Saksassa, saksalaisille parsa on samanlaista herkkua kuin meille uudet perunat. Pikkusiskoni asui monta vuotta Berliinissä, sieltä hain opit 🙂
Kappelissa käynti kuuluu joka kesän kohteisiin. Jo monena kesänä on siellä tullut käytyä. Hienosti kerroit paikan historiasta, tykkään paikkojen tarinoista ja historioista, ne lisäävät paikan tunnelmaa.
Ps. Kiva tuo muki!
Mukavaa viikkoa!
Tiia K
Vuosi sitten kävin ja nuorena tuli käytyä syömässä. Silloin oli muotia annos, sisäfilepihvi ja valkosipuliperunat. Paikka on ihana ja rakas ja biletettyä on siellä tullut monet kerrat. 🙂
Mysterious M
Kiitos Tuula:) Tuo parsa-tapahtuma tuli tarpeen, niin nyt tietää siitä jotakin:)
Kappeli on kyllä viihtyisä paikka ja hieno historia sillä on myös.
Mukavaa loppuviikkoa!
Mysterious M
Annos kuulostaa tutulta, mutta en muista täällä bilettäneeni muutoin kuin vappuna terassilla:)