Muoti

Valmistumisen juhlaa

Eilinen päivä oli kyllä ihana ja unohtamaton varmasti niin monen nuoren, kuten myös heidän vanhempiensa  elämässä. Sää suosi meitä täällä etelässä ja oli juuri sopivan aurinkoinen ja miellyttävä juhlien pitoon. Ei satanut eikä ollut helle ja ne olivat toivomuksemme tälle päivälle, joten nappiin meni ja kiitos siitä.

 Koulussa juhla oli vaikuttava, mutta silti rento. Ei liian herkkä, jotta sain pidettyä itseni aisoissa ja en käynyt itkemään. Toki aina silloin tällöin kyynel vieri silmäkulmasta, mutta hillitysti. Oli onneksi kamera, jonka kanssa pelata aina, kun alkoi herkistyttämään. Sen verran jännitystä oli, että kun tyttäreni vuoro oli hakea todistuksensa, sipaisin vahingossa videon päälle ja kun hätäilin, että saan sen pois päältä, niin kuulin, että hän saisi uskonnon stipendin. Sehän olisikin kiva ollut tallentua videolle, mutta olin antanut jo käskyn kameralle lopettaa kuvaus, joten kaikki meni läskiksi ja kuvat suttuisiksi. Onneksi nuori ylioppilas ymmärsi tämän, sillä hän oli itsekin yllättynyt ja iloinen stipendistään, joten sain möhläyksen anteeksi.

Myös nuorempi tytär pääsi yläasteelta ja samalla häntäkin vähän juhlittiin. Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua hän saa saman juhlan kuin siskonsa, juhliakseen ylioppilaaksi valmistumistaan.

Kaikki meni hienosti ja vieraita kävi tasaiseen tahtiin. Muutaman kerran meinasi kuitenkin tulla hätä, että lasit ja lautaset loppuisivat kesken, mutta käsitiskillä siitäkin selvittiin. Tarjottavia oli hankala arvioida, sillä useammilla oli monet juhlat käyty tai jatkoivat meiltä seuraaviin juhliin, joten oli ymmärrettävää, ettei kaikille tarjoilut maistuneet siinä määrin, kun oli varauduttu. Ruokaa jäi ja menee roskiin, harmi.
Tässä on kerrottava esimerkki hyvästä asiakaspalvelusta ja siitä, mitä tapahtui juhlia edeltävänä iltana. Olimme tyttären kanssa käyneet tilaamassa kakut, mansikkakakun ja vadelmakakun ilman mantelia sekä muutaman vegaanikakunpalan Stockmannin herkusta, Jumbosta. Noutaessamme kakkuja huomasimme vasta kassalla, että toisessa oli mantelireuna, vaikka laatikon sivussa luki selkeästi, että ilman mantelia. Ihmettelin tätä kassalle ja hän sanoi vievänsä meidät myyntipäällikön luo asiaa hoitamaan. Ajattelin, että toinen kakku oli ilman mantelia, joten sitä allergisille, mutta jos sen toisen sitten vaikka saisi alennuksella, niin ottaisin sen. He lupailivat minulle kyllä useamman kakun tilalle, kun yhtä isoa ei siellä tietysti ollut vapaana. He pahoittelivat asiaa ja totesivat, että leipomo on nyt erehtynyt laittamaan mantelireunuksen ja he hyvittäisivät minulle kakusta. Ehdotin, että ottaisin mieluimmin ison kakun mukaani, vaikka siinä onkin mantelia, koska en halunnut useaa kakkua jo nyt ahtaaseen jääkaappin. Se sopi ja ajatelkaa, he antoivat minulle ilmaiseksi sen kakun, sekä lisäksi vielä ne vegaanipalaset  nöyrien anteeksipyyntöjen saattelemana. Mekin olimme tyttären kanssa niin ihmeissämme ja kiitollisia, että asiakaspalvelua voi näinkin hyvin hoitaa. Lämpimät kiitokset vielä Jumbon Stockmannin herkkuun.
No, Picnicissä saimme sitten heti kylmää kyytiä. Tytär olisi illalla kahdeksan aikaan ostanut meille neljä paahtopaistipatonkia, mutta myyjätär tokaisi tiskillä: ”Mulla on sellainen tapa, etten mä enää tähän aikaan uusia leipiä tee.” Niitä löytyi siis tiskiltä vain kaksi. Ymmärrän tietysti, mutta olisihan asian voinut kohteliaamminkin ilmaista. Arvaatte vaan, miten tyttären kanssa huvittuneena vertailimme asiakaspalvelua. Jos puoti on auki yhdeksään, niin eikö luulisi tekevän mieluimmin kauppaa tuotteilla, kuin myisi ei oota?

Lakkiaisipäivä oli tyttären mielestä ihana ja onnistunut ja jatkotkin olivat olleet kivat, joten mukava muisto jäi tuosta päivästä.
Lämpimät kiitokset juhlissa olleille. Myös teille blogin lukijat, kiitos onnitteluista!
Nyt yritetään palata arkeen, väsyneenä, mutta onnellisena.

                                                        With love,
                                                      M

20 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *