Kun polkaisin Syötäviä vietäviä-kirjan arvonnan pystyyn, esitin teille mahdollisuuden esittää minulle haasteena toiveita postausten suhteen. Nyt, kun olen lukenut noita kommentteja, olen ilahtunut siitä, että kaksi minulle niin tärkeää aihetta, kädentaidot ja kosmetiikka, on noussut eniten esille.
Keyword-love -blogista Jonna heitti minulle mieleisen haasteen kertoa käsityöharrastuksestani, mistä se lähti liikkeelle, miten usein neulon ja mistä ammennan ideat töihini.
Aluksi pitänee kertoa siitä, että meitä on neljä sisarusta ja minä olen kolmas tytär. Voitte vaan kuvitella, että minä olin se, joka peri kaikki kauhtuneet vaatteet siskoiltani ja jo silloin minulle vaatteet olivat tärkeä juttu. Oli pakko opetella tekemään vaatteita itse, sillä ei meillä ollut rahaa hussuttaa uusiin muotivirtauksiin.
Olin kyllä ollut innostunut neulomisesta ja virkkaamisesta heti varmaankin 6-vuotiaana. Muistan, että meillä oli harmaata sukkalankaa, josta vaadin ja kärtin äitiäni opettamaan minulle, miten nukelle saisi virkattua housut. Äiti ei pitänyt ajatuksesta, että haaskaisin lankaa nukenvaatteisiin, joita tuskin saisin tehdyksi. Minä kuitenkin väkersin ne jotenkin, joten hukkaan ei lanka tainnut mennä.
Koulussa käsityöt olivat aine, jossa loistin ja olin aina ensimmäinen valmiina. Kaikki ei aina mennyt nappiin ja hutiloin ja sain kovasti moitetta opettajalta, mutta sinnikkäästi silti jaksoin opetella kaikki kikkakakkoset, mitä käsitöihin tuli. Kymppiä en koskaan käsitöistä saanut.
13-vuotiaasta lähtien aloin tekemään vaatteita itse, aluksi isonsiskon avustuksella ja sitten pikkuhiljaa itsenäisesti. Kaavoja piti muunnella, sillä olin pienikokoinen, joten eihän ne mallit, joita himoitsin sopineet vartaloni mittoihin.
Eräässä kaupassa oli myyjä, joka leikkasi kankaan halutun mallin mukaan ja hänen luonaan taisin vierailla usein. Siihen aikaan vain oli noloa sanoa tehneensä vaatteeita itse, koska se oli merkki siitä, ettei ollut varaa ostaa muotikamppeita. Usein siis siirtelin joistakin vanhoista vaatteista vaatemerkkejä omiin tekemiini vaatteisiin, jotta kukaan ei arvaisi, että olin ne itse tehnyt.
Ompeluita olen harrastanut aikalailla, olen tehnyt kuusi hääpukua ja muutamia muita juhlapukuja, kuten viimeksi wanhojen tanssipuku tyttärelle ja usein nuorena ompelin myös ystäville vaatteita. Lapsille on tullut ommeltua kaikenlaisia juttuja ja he oppivatkin siihen, että kun äidiltä pyytää, niin se on varmaan kohta huomenna jo valmiina.
Neulominen ja virkkaaminen on tullut siinä ohessa ja aina kun matkustan, minulla on neulomus tai virkkuutyö mukana. Onneksi nykyisin on bambupuikkoja, jotka mahdollistavat myös koneessa neulomisen. Aina kun katson telkkaria tai menen kyläilemään, otan neulomuksen mukaan. Kaipa tästä voisi diagnoosin tehdä. Vaikea ja laaja-alainen neuloosi?
Ideoita käsityöhön saan tarkkailemalla kaupungilla ihmisten pukeutumista, lehtiä, blogeja ja pinterest varsinkin on oikea aarreaitta. Myös luonnosta saa kivoja ideoita, joita voi kehitellä sisustuksiin ja askarteluihin. Mutta myös usein pelkkä materiaali antaa idealle siivet. Herkullisen väriset langat ja niiden tuntu voi kivasti antaa potkua suunnittelulle ja muokkaamalla malleja itselle sopiviksi, niistä alkaa kehityä se juttu.
Sama pätee myös kankaisiin. Usein minulla on vain tarve ommella tai neuloa, joten menen kaupoille ja siitä se vain lähtee. Käsitöistä saa oivaa terapiaa ja se voimaannuttaa ja tästä olenkin joskus täällä blogissa kirjoittanut, joten en palaa siihen nyt.
DIY- jutut ovat myös aina kiinnostavia ja niitäkin teen taitojeni mukaan. Askartelu ei niinkään ole minun juttuni, mutta kyllä niitäkin on kiva näpertää.
Tässä oma hääpukuni 20-vuoden takaa. Oli laahusta ja pitsiä ja helmikirjailua tuossa miehustassa ja ruusut olkapäillä ja hunnussa ja piti kaikki itse tietysti väkertää, niin ja mieheltäni salassa.
20 Comments
Tuta
Kaunis morsian ja upea hääpuku, taitava olet♥!
Samaten se on ollut täällä, käsillä tekeminen on kulkenut matkassani pitkään.
Marina /Dioriina
Nuorempana virkkasin itselleni jopa takin mutta näin vanhemiten se on vaan jäänyt. Nyt meinaan kyllä tänä vuonna kutoa itselleni villasukat, saas nähdä kuis käy 😀
Terhi/Puikolta pudonnut
Tälläsiä on mielenkiintoista lukea, kun aihe on itellekin tärkeä 🙂 Oon opetellut neuloon 5-6 vuotiaana, kun jo edesmennyt mummuni opetti. Eskarissa lainasin ekat suuret käsityölehdet kirjastosta, kun halusin barbeille nätimmät vaatteet. Koulussa käsityöt oli mun lemppari aine ja aloitinkin aktiivisen neulomisen 11 vuotiaana. Peruskoulun jälkeen kävin amislukion pukuompelija-linjalla ja jatkoin vielä amkissa pari kurssia tekstiilitekniikka, kunnes vaihdoin paperin puolelle. Pari pidempää pätkää oon ollut ompelimossa töissä, mut ei ne ollut oikein mun juttu -ei ollut sitä omaa vapautta korjausompelussa/ sarjatuotannossa. Mut joo, nykyään ompelen omaks iloks ja neulon erityisesti sillon kun oon stressaantunut, se vaan rentouttaa 🙂
Outi Krimou/Outi's life
Käsillä tekeminen on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta en kyllä voi itsestäni edes samana päivänä puhua sinun kanssasi. Olet ihan hurjan taitava ja jos neuloosi on sun diagnoosi, niin sitten saa olla 😀
Ihanaa viikonloppua M <3
Jonna H.
Vitsit tätä oli mielenkiintoista lukea. Nauratti tuo lappujen siirtäminen vaatteisiin, kuinka eri tavalla nykyään ajatellaan asiasta, jos joku on itse tehty. Se on hienoa ja uniikkia. Itse olen neulomisessa ja kutomisessa kömpelö, hätäiseen ja lyhytpinnaiseen luonteeseeni ne eivät ole ikinä sopineet, siksi ihailen niin suuresti muiden taitoja. Mummo kyllä koitti parhaansa opettaa, mutta paloi hermot aina. Yksi kivoimpia lapsuusmuistojani on se, että sain kevätjuhlaan aina mummon ompeleman uuden mekon. Kankaan sain käydä ensin itse valitsemassa ja sen jälkeen mummo ompeli. Oli aina kevään kohokohta itselle. Joulujuhlaan ostetut valmiit mekot eivät olleet minusta koskaan yhtä kivoja.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin kömpelö käsistäni, ehkä päinvastoin. Olin tosi näppärä nikkaroimaan, hitsaamaan, laatoittamaan ja no tekemään kaikkia juttua, mitä miehet aika usein tekevät. Koin ne omakseni jo pikkutytöstä lähtien, lopuksi mummokin tyytyi siihen, etten tuonut kotiin koulusta villasukkia vaan löylykauhoja. 😀
Belladonna
Olet taitava käsistäsi ja ihailen suunnattomasti töitä, joiden kuvia olen nähnyt somessa, joten ihailen muiden tuotoksia tällä saralla. Osaan jonkun verran ommella ja neuloa, mutta taidot ovat aivan alkeellisella tasolla. Enemmän osaamista löytyy muista kädentaidoista remontoinnista, maalauksesta ja muusta aina rakkaimpaan harrastukseeni eli hopeakorujen valmistamiseen. Käsillä tekeminen on aina lähes terapeuttista toimintaa, jota itse kukin voi toteuttaa omien kykyjensä mukaan. On aina kiva nähdä sinun hienoja aikaansaannoksiasi.
Tiia K
Ihan mahtava postaus ja kyllähän tiesin, että rakastat käsitöitä, mutta missä määrin, wau, kuusi hääpukua ym. sanaton. 🙂 Ihana, ihana morsian ja tiedätkö pukusi on juuri sellainen, kuin kasarina itselleni suunnittelin ja piirtelin, eli täydellinen kasariunelma. <3 Ihanaa oli nähdä.
Olet supertaitava mimmi ja arvostan niin paljon kädentaitoja, etenkin kun itsellä ei niitä lainkaan ole. Kivaa viikkistä. <3
Mysterious M
Kiitos:) Eikö vaan ole ihanaa, kun on harrastus, jota tietää jatkavansa niin kauan kuin kädet/silmät kestää:)
Mysterious M
Hei, hienoa! Kyllä se hyvin käy, kun pääset vaan vauhtiin. Mä tsemppaan sua!:)
Mysterious M
Ai, miten ihana! Barbien vaatteet ovat kaivanneet uudistumista jo vuosia, hyvä kun tartuit silloin toimeen:D Ymmärrän, ettet viihtynyt "tuotantolinjalla", se jos mikä tappaa luovuuden ja innon, mutta sitäkin tietysti tarvitaan.
Omaksi iloksi ja joskus toisten on hyvä!!
Mysterious M
Niin, mutku sä taas sit osaat nuo nikkaroinnit ja muut kyllä tosi hyvin ja mulle ne on vieraampia. Niistä on kiva lukea sun blogistas:) Ihanaa viikonloppu tosiaan. Nautitaan!:)
Mysterious M
Kiva juttu ja kiitos haasteesta! Voi kuulostaa niin tutulta nuo kevät- ja joulujuhlamekot. Itse niitä aina myös tein ja uusi piti aina olla, joka juhlassa:)
Ei kaikkien tarvitsekaan osata ommella ja neuloa. Sä olet siis ns. teknisen työn taitaja! Mä en taas osaa edes sahata kunnolla:)
Mysterious M
Kiitos Bella:) Tärkeintä on, että löytyy se omin ala ja pystyy tekemään käsillään jotakin ja ennenkaikkea siitä tekemisestä pitää saada iloa!
Korujen tekeminen on huikee juttu osata ja sen taas sinä taidat:)Kiva, jos niistä on iloa täällä blogissa, sillä niitä tulee tuossa kokoajan:D
Elina / Lumienkeli
Mielenkiintoista luettavaa! Itselläni myös käsityöt oli koulussa se vahvin alue ja ollut läpi elämän mukana. Lukuunottamatta muutaman vuoden taukoa nyt aikuisiällä, nyt en voi käsittää mistä se johtuikin ja en voisi enää kuvitellakaan elämää ilman et on vähintään yksi(toista) projektia kesken 🙂
Mysterious M
Iiks, apua! Oliko mulla kasaripuku ja menin naimisiin -96!!!Hah! No, mulla oli aina ollut unelma tuollaisesta prinsessamallisesta mekosta ja olin tehnyt niin monta erilaista jo tätä ennen, joten tiesin mitä haluaisin. Sitä oli kyllä ihana suunnitella ja ommella ja näpertää salassa:)
Kiitos kehuista ja mukavaa viikonloppua!:)
Mysterious M
Kiitos:) Heh, noin se juuri menee, että töitä voi olla useampi odottamassa ja muutama suunnitteilla mielessä. Toisaalta pyrin pitämään aisoissa itseni ja tekemään yhden työn aina loppuun ennenkuin aloitan seuraavan, muuten ne saattavat "unohtua":)
mummo
Voi miten taitava! Kuusi hääpukua! Ihan mieletön juttu. Omat väkerrykseni ovat kovin vaatimattomia Sinuun verrattuna, lähinnä sitä sukan neulomista nykyisin, mutta sen minäkin lapsuuskodistani opin, että aina joku käsityö pitää olla meneillään ja "laiskana" ei saa istua.
Hyvää viikonlopun jatkoa!
Mysterious M
Kiitos kiitos! Ei saa verrata, sillä varmasti sinun käsityöt ovat aivan yhtä arvokkaita kuin minunkin:) Tärkeintä on se, että niiden tekeminen tuo iloa ja jos vaikka haluaa antaa niitä eteenpäin, niin ilo on moninkertainen:)
Ihanaa viikonloppua sinne kanssa! <3
Saila Hellsten
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Saila Hellsten
Moikka! Aivan upea hääpuku! Ja olet vielä tehnyt monta! Itsekin olen hääpukuihin hurahtanut ja pari tehnyt ystävilleni. Nyt kuitenkin teen Helsingin yliopistossa pro gradu -tutkielmaa itse tehdyistä hääpuvuista ja olisin erittäin kiitollinen, jos sinulla olisi hetki aikaa vastata muutamaan kysymykseen. Kysely löytyy osoitteesta https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/76636/lomake.html