Niin se aika vaan menee. Ensin ollaan kahden ja ajatukset pyörii tulevassa, tulevissa lapsissa ja siitä millainen perheestä tulisi. Lapset syntyy ja ollaan se perhe, mitä on toivottu ja ollaan onnellisia, yhdessä kestetään mitä vaan. Aina ei elämä hymyile ja kohdataan niitä vastoinkäymisiä, onneksi sopivassa mittakaavassa. Pidetään yhtä ja kestetään yhdessä. Kaikki pyörii aikalailla sen perheen ympärillä, ystävät ja myös lasten ystävät ja sitten tulee ne poikaystävät kuvioihin. Enää ei ollakaan vaan se perhe ja me, vaan nyt siihen on saatu lisäosia. Nämä lisäosat saattavat olla matkassa vain hetken, toisaalta myös on mahdollista, että pitemmän aikaakin. Siinä ei voi enää ohjata itse vanhempana täysillä seuruetta, kuten on tottunut perhettä luotsaamaan, vaan on sopeuduttava uusiin kuvioihin.
Tuntuu, että aivan yhtäkkiä ollaankin taas kahden. Tai no ainakin viikonloppuna, iltaisin. Miten suunnitella ruokia, kun on tottunut kokkaamaan perheelle ja sitten ruokaa tarvitseekin tarjota vain kahdelle. Söisikö ne nuoret kuitenkin, kun kotiutuvat riennoiltaan, vaan tuleeko ne yleensä kotiinkaan. Onko niillä kaikki hyvin ja tarvitseeko niitä lähteä hakemaan jostakin autolla kotiin?
Kuulostaako yhtään tutulta elämänvaiheelta? Meillä on nyt tällainen vaihe menossa. En vielä koe tyhjän pesän -syndroomaa, kun kotonahan nuoret vielä asuvat, mutta tämä taitaa olla esimakua tulevalle ja meitä vanhempia autetaan näin sopeutumaan.
Otimme sitten yhtenä viikonlopun iltana miehen kanssa rennosti ja katoimme illallisen kahdelle. Tämä on nyt meidän parisuhdeaikaa ja nuoret pärjää kyllä. Uskaltauduimme herkuttelemaan hyvän ruuan äärellä ja nautimme punaviiniä. La Piazza Barbera on punaviini, jossa on hyvin vähän tanniineja ja histamiineja, joten migreenipäänsärkyä en tästä saa. Onnistunut ilta ja rento fiilis. Nauroimme sille, kuinka hiljaista meillä on kun nuoriso on poissa. Miten siihen tottuu?
Usein lasten aikuistuttua parisuhde on koetuksella, sillä tilanne on uusi ja ehkä kaikki on liikaa pyörinyt perheen ympärillä ja lapset ovat olleet se kaikki, joten puhumista ja yhteistä säveltä ei tahdota enää löytää. Valitettavan usein ihmiset valitsevat eri polut kuljettavakseen.
Tässä kohtaa on siis oltava skarppina ja keksittävä sitä yhteistä puuhaa ja opeteltava olemaan taas kahden. Me olemme kahden olleet yllättävän harvoin, lasten synnyttyä, sillä olemme halunneet aina ottaa lapset mukaan matkoille ja nauttia jutuista perheenä. Joskus sitä kyllä kaipasi aikaa kahdestaankin, kun lapset oli pieniä, mutta niitä lapsenvahteja ei kovin ollut käytettävissä ja ajattelimme, että kahdestaan-aika tulee vielä ja yllättävän nopeasti se sitten tulikin.
Nyt onkin mukava kuulla, että nuoret oikein kehottaa meitä kahdestaan lähtemään ja tekemään asioita. No, tässä tapauksessa luulen, että heillä on kyllä oma lehmä ojassa. Kyllä minä tämän ajan nuoruudesta muistan, että vanhemmat olivat aina kotona kuin tatit ja se ärsytti, kun olisi keksitty kavereiden kanssa vaikka mitä kivaa.
Matkustamaan minä olen aina valmis ja ehkä asumaan jonkin aikaa vuodesta ulkomailla, sitten joskus. Mutta tähän alkuun joku pienikin reissu tai hotelliyöpyminen on piristävää parisuhteen kannalta ja niitä meidänkin on tarkoitus silloin tällöin tehdä. Yhteinen harrastuskin olisi kiva löytää ja sen pitäisi olla joku sellainen, joka olisi uusi aluevaltaus molemmille.
Tämmöisiä pohdintoja tällä haavaa. Onko kenelläkään muulla nämä jutut ajankohtaisia?
14 Comments
Jonna H.
Ei todellakaan ole samanlaista vaihetta elämässä, mutta nuo ovat jännittäviä elämänmuutoksia, johon varmasti pitää sopeutua ja on ihan hyvä, että sen tiedostaa ja alkaa "harjoitella" asiaa jo etukäteen, niin ei sitten tulisi sitä yllätystä tai kriisiä, mikä johtaisi eroon.
Me ollaan miehen kanssa tiedetty alusta asti, että tullaan aina olemaan vain kahdestaan, joten valinta oli helppoa, piti ottaa sellainen, joka on paras ystäväsi ja jonka seurassaa viihdyt aina, että jaksetaan yhdessä. 😀
Tiia K
Ihania kuvia ja herkkuja. <3 Jos on parisuhteesta pitänyt huolen pitkin lasten kasvun matkaa, niin sitten ei tule yhtäkkiä kenties sitä fiilistä, kun talo tyhjenee, että kukas tuo toinen onkaan. Hassua kuviossa on, että yhtäkkiä sitä kauan kaivattua aikaa onkin enemmän ja sitä jopa saattaa miettiä, että elämä oli lasten ollessa jaloissa, niin täyttä. Mutta yhdessä ja erikseen, eli omia touhuja ja yhteisiä, niin hyvä tulee.<3 Teillä ainakin sen vähän mitä olen nähnyt, vaikuttaa olevan mahtava parisuhde. <3 Muiskuja <3
Mysterious M
Kyllä se todella on tärkeää tiedostaa tämä tuleva muutos, ettei porhalla vaan mennä sitä ajattelematta:)
Tuo onkin tavallaan helppoa teillä, sillä sitä suurta muutosta ei ole tulossa. Meilläkin siihen menee vielä vuosia, mutta on tavallaan metkaa, että sitä voi jo oikeastaan ajatella toteuttaa niitä juttuja ihan kahestaan vaan:)
Mysterious M
Kiitos Tiia:) Herkut eivät kyllä ole oman käden aikaansaannoksia:)
Mutta tuo on niin asiaa, että sitä parisuhdetta pitää vaalia kaiken aikaa. Mutta kuten hyvin tiedät, niin kyllä sitä joskus on mennyt lapset edellä ja parisuhdeaika on ollut jossain tulevaisuudessa:) Nyt sitä alkaa olla ja sitä toivoisinkin ihmisten muistavan, että kyllä se aika kuitenkin tulee.Turha hötkyillä:) Huomisiin <3
mummo
Tuo vaihe jo itsellä takana ja nyt haluan tarjota nuorille vanhemmille sitä kahdenkeskistä aikaa hoitamalla lapsen lasta, koska se on todellakin tärkeää saada olla myös ihan kahdestaan.
Outi Krimou/Outi's life
Enemmän yhteistä aikaa on meilläkin jo, aika ihanaltahan se tuntuu. Poika on 13v, joten ihan kaksin en lapsia jättäisi vielä pitkäksi (yöksi) aikaa, vaikka thttö onkin jo 18.
Nauttikaa <3
Terhi/Puikolta pudonnut
Oon elänyt vähän vastaavaa tilannetta, kun meijän porukoille tuli "tyhjän pesän syndrooma",vaikka pienin vielä asuukin kotona. Minä ja toisiks vanhin ollaan on jo lennetty pesästä ja selvästi se on ollut heille(vieläkin) aika haastavaa. Ilmeisesti tyhjää pesää täyttään porukat otti tipsut, jotka kyllä nauttii vauvoina olosta ihan täysin. Lisäks porukat on matkustellut enemmän, mikä luonnollisesti on tuonut pienimmälle (19) enemmän vastuuta, kun hän on hoitanut tiibetit. Toisaalta sitä kyllä haluaakin,että porukat saa sitä omaa aikaansa, kun sitä varmasti tarvitsevat.
Itellä tää kaikki on vielä edessä, mutta kyllä sitä yhteistä parisuhde-aikaa vaan kannattaa vaalia <3
Sari/Casa Mimi
Eipä ihan vielä, tuossa pyörivät mukana. Mutta tuo viini, menen heti ostamaan 🙂 Ihanaa kun hoidatte parisuhdetta <3
Mysterious M
Tuo on todella hieno juttu, että tarjoat heille auttavan kätesi! Uskon itsekin tekeväni samoin, sitten kun sellainen aika koittaa, sillä haluan kuulua myös lastenlasteni elämään!
Parisuhdeaikaa kohtuudella on hyvä, mutta pitää kuitenkin osata nauttia parisuhteesta sen perheen kera.
Mysterious M
Tuo on totta, siksi tuo reissuun lähteminen vain kahdestaan pitemmälle ei oikein vielä ole ajankohtainen, sillä nuorempi on vielä 16. Mutta piakkoin:)
Kuin myös, te nauttikaa ajasta kahden:)
Mysterious M
Niin, sinä katsot tätä asiaa myös toisesta näkökulmasta:) Lapsena se voi olla myös haastavaa, kun vanhemmat ei osaa päästää irti. Mutta oma aikansa se varmasti ottaa.
Se suhteen hoitaminen kuulostaa niiin kliseeltä, mutta kyllä se kannattaa. Ainakin muistuttaa toiselle, että kyllä me sitten jossain vaiheessa sitä aikaa napataan itsellemme, ettei kaikki vaan menen sen perheen eteen raatamiseen.:)
Mysterious M
Niin ne sun pallerot on vielä suht nuoria, mutta sitten joskus…
Juu, tästähän me ollaan jutskattukin:)
Marina /Dioriina
Tiedän tunteen 🙂 Kirjoittelelinkin siitä, kun tytär muutti pois. Vieläkään siihen ei olla oikein totuttu 🙂 Meillä oli miehen kanssa samanlaisia treffejä kotona, kun neiti oli omissa menoissaan silloin vielä kun asui kotona. Parisuhdetta pitää vaalia ja hoitaa ja muuten se hukkuu arkeen.
Meillä oli kyllä silti kahdenkeskistä aikaa myös silloin, kun neiti asui kotona. Hän oli isänsä luona joka toinen viikonloppu. Vaikka sitä ollaan treenattu niin silti tämä kaksin olo tuntuu oudolta hyvällä tavalla <3
Mysterious M
Minä muistan, miten ajattelin silloin,kun tuosta kirjoitit, että hui, mä en vielä haluaisi tuota vaihetta, mutta kohta se varmaankin meillä saattaa olla edessä:) Vaihe vaiheelta tässä edetään ja varmasti siihen sitten tottuu! Joskus kyllä ihmettelen vanhempia, jotka oikein työntää lapsensa omilleen jo tosi nuorena!