Käsityöt

Sametista mekko ommellen

15 tammikuun, 2017 / 30 Comments

Kun himotus iskee, niin se on pakko toteuttaa. Nimittäin sametti on ollut syksyn ja talven suosittuja materiaaleja niin juhlapukeutumisessa kuin arjessakin. Itse sain inspiraation, kun jo alkusyksystä bongasin blogeista juttua samettitopeista. Kauniita olkapään paljastavia toppeja ihailin, mutta eihän sellaisia talvella meikäläinen oikein pysty pitämään. Pinterestiin keräsin kansioon kauniita samettimekkoja ideoita varten. Kansio löytyy pinterstistä kohdasta Kristallikimara Velvet fashion. 

Eurokankaassa tyttären turkkikangasta ostaessani huomasin ihanan viininpunaisen sametin ja se oli kauniisti somistettu mallinuken päälle mekon malliin. Itse olen enemmän lämpimien sävyjen nainen, joten olisin halunnut löytää jotain tummaa hehkuvaa oranssia tai vastaavaa. Kirkas punainen olisi ollut liian joulutonttumainen, mutta tarjonta oli, mitä oli, kankaiden suhteen. Mietin sävyä pitkään ja lopulta tulin siihen tulokseen, että jouluksi oli mekko tehtävä ja kun sopivasti perhe oli maailmalla yhtenä perjantai-iltana, en voinut vastustaa tuota kangasta ja se oli pakko käydä hakemassa itselleni. 

Eihän minulla ollut vielä selkiytynyt päässäni kuvaa siitä, millainen mekosta tulisi, mutta rohkeasti, kuten aina, lähdin sovittelemaan kangasta mallinuken päälle. Onneksi minä olen miehen tädiltä sellaisen saanut, se kyllä helpottaa kummasti ompelemisessa tuota sovittamista ja suunnittelua. Ammattiompelijat varmasti kauhistuisivat tapaani tehdä kaavoja, joten ei siitä sen enempää. Sääntöjen mukaan meillä ei koskaan mennä ja yritysten ja erehdysten kautta käy usein tie. Mutta kun tarpeeksi säätää, voi se jopa onnistua ja tulla sitten parempi ja itselle sopivampi, kuin alunperin suunniteltu. Virheistä voi olla jopa hyötyä ja ne antavat suuntaa mistä nipistää tai lisätä ja miten poimuttaa tai kuinka paljon lyhentää. Kun itse on asiakkaana, niin kankaan kanssa voi leikitellä tai sitten turhaantuneena muuttaa kokonaan suuntaa ja tehdä siitä lopulta sen kukkaron, kuten hiiri aikoinaan sadussa kissalle. No, ei tässä näin kuitenkaan päässyt käymään ja mekko tuli tehdyksi ja jäi kangasta yli ja ompelin vielä minitopin tyttäelle joululahjaksi ja itsellenikin tunikatopin. Ei paha, kun materiaalikuluihin meni vähän alle 30 e.

Sametti on kuosina kaunis ja välkehtii kivasti valon kanssa. Pehmoinen pinta on miellyttävä, mutta sananen on paikallaan siitä, että tämä saattaa olla liiankin lämmin päällä, jos on kuumaverinen. Jopa minulla, alati palelevalla, tuli lämmin tämä mekko ylläni jouluaattona, sillä tekokuitu ei niin hengitä kuten toivoisi. 

 Mikäli haluan rennompaa lookkia, niin musta nahkarotsi tähän päälle ja huivi kaulaan tai paksumpi neule tämän mekon päälle, jolloin  hameosa jää vain näkyville. Toivon, että tälle olisi käyttöä muutenkin kuin vain juhliin, sillä kuten me kaikki naiset tiedämme, niin samoja juhla-asuja ei kuitenkaan tule niin usein käytettyä ja mekot jäävät usein henkareille vain roikkumaan. 


Kuten huomaatte, oli Kultaisen Venlan juhlijoilla näitä samettiasuja yllään useammallakin ja näyttäviä ne ovat. Pitkässä iltapuvussa tämä välkehtivä, juhlava sametti tulee upeasti esille.


Tyttäret tuntevat äidin maun ja olivat ostaneet minulle kimaltelevan kaulakorun joululahjaksi. Tämä käy todella kivasti tuon samettimekon kaveriksi. 

Saako sametti sinut vakuuttuneeksi talven muodissa vai kierrätkö samettiasut kaukaa?

30 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *