Lumikukkia -neule

Jos on jäänyt lankoja kerä tai kaksi ylimääräiseksi pyörimään laatikon pohjalle, niin siitä kannattaa kehitellä neule niin, että alkaa vaan virkkailemaan tai neulomaan, ilman mitään suurempaa suunnitelmaa. Kannattiko, sillä hetken päästä huomaa, että kappas, lanka loppui. Mikä sitten neuvoksi ja kuinka pelastaa jo aloitettu neule? Järkevintä on suunnata lähimpään lankakauppaan ja muistaa tarkasti langan vahvuus ja vyötekin kannattaa ottaa mukaan, jotta tietää, että minkä vahvuista lankaa on hakemassa. 

Kun lanka on jo vuoden vanhaa, niin on turha kuvitellakaan, että sitä enää löytyisi ja vielä samaa värjäyserää. On viisainta tehdä rajumpi veto ja valikoida saman vahvuista ja tyyppistä lankaa, mutta ihan eri väriä. Näin saa tyylikkäämmän version, kuin se, että olisi epätoivoisesti yrittänyt samaa sävyä etsiä. Vaikka neulelanka voi näyttää sisällä saman sävyiseltä, niin luonnonvalossa se ikävä totuus sitten iskee. Minä valitsin puuterisävyn, lanka ei ollut samaa, mutta lähellä valkoisen vahvuutta ja metrimääräkin oli sama. Valkoinen on Oulunkylän lankamaailman valikoimista Babyull Viking ja tästä valkoisesta neulemekosta jäi neljä kerää ja tämä puuteri on CiaoTrunte Hjerte Garn lankoja ja molemmat merinovillaa ja pehmeitä vauvalankoja, jotka eivät kutita paljastakaan ihoa. 

Suosittelen kuitenkin miettimään sitä mallia etukäteen ja pohtimaan lankamenekkiä myös myyjien avustuksella, jotta ei tarvitse turhia jännittää ja koko fiilis saattaa neulomisesta hävitä. No, minä olen sitkeä sissi ja kehittelen yleensä aina näitä malleja työn edetessä, tai minulla on joku pieni idea, mutta harvoin se sitten sellaisenaan toteutuu. Jos on neulonut paljon, silloin se on hauskaa, mutta jos ei ole varma omista taidoista, niin en suosittele, jotta ei langat, arvokkaita kun ovat, mene ihan hukkaan.

Jos olet taitava neuloja, niin kannattaa antaa lankojen viedä mukanaan ja ilotella myös niillä langoilla, joita jää yli edellisistä neulomuksista.
Tämän neuleen tein niin, että virkkasin pitsikukkia kaarrokkeeksi ja ompelin ne yhteen. Seuraavaksi virkkasin pitsiä kaarrokkeen reunaan, jotta sain reunan suoraksi ja poimin sitten silmukat reunasta pyöröpuikoille ja lähdin neulomaan sileää alaspäin. Hihojen kohdalla tein niille kuuluvat aukot ja sitten kikkailin miehustaa ja hihoja vuorotellen neuloen, jotta saisin langan riittämään yhtä pitkälle. Tämä olikin sellainen tee ja pura -osio, mutta lopulta onnistuin ja pääsin jatkamaan puuterin värisellä langalla. Kukkia tuli virkattua liian monta, joten nehän sopikin mainiosti hihojen reunaan. Tein ne muuten samoin kuin kaarrokkeessa, mutta kiinnitin ne tällä kertaa neulottuun hihan reunaan virkaten. Helmaan virkkasin ensin pari riviä kiinteitä silmukoita ja sitten viimeinen rivi rapuvirkkausta. Helma täytyi kastella kunnolla ja silitellä ja lopuksi pingottaa neuloilla, jotta sain sen suoraksi, sillä se pyrki kääntymään rullalle. No eipä käänny enään.


Neuleen nimesin Lumikukkia nimiseksi ja olkoon tämä viimeinen tälle talvelle, sillä minusta se talvenselkä on vähän niinkuin taitettu ja maaliskuussa alkaa jo kevät. Uudet langat jo odottavat tuolla kassissa, kuten varmasti instaani seuranneet huomasivat eilen. Tällä kertaa jätin pari kerää kahdeksi viikoksi Lankamaailmaan varalle, jotta ei tule näitä ylimääräisiä keriä ostetuksi. Lankakaupat sallivat tämän tai langat saa vaihtaa toiseen, mikäli niitä jää yli. Tässä on kuitenkin joku aikaraja, joten nopeasti täytyy lanka sitten vaihtaa. Nyt sitten pitäisi alkaa suunnittelemaan tulevan neuleeni mallia. Mitenhän sen toteuttaisi?