Lifestyle

Upea picnic rannalla

12 lokakuun, 2017 / No Comments


Olimme niin otettuja Casa Mimin Sarin kanssa, kun saavuimme picnikille Susannan,  A whisper from the almond valley – blogin pitäjän kutsumana, Espanjan matkallamme. En tiennyt mitä odottaa ja meidän ei tarvinnut tuoda kuin pullo juotavaa ja saapua paikalle. Taksikuskikaan ei oikein osoitetta ymmärtänyt ja ihmeeksemme aloimme mekin jo tapailla papparaiselle espanjan kielen sanoja, jotta oikea osoite löytyisi tuonne rannalle. Minä kun en ole sanaakaan espanjaa opiskellut, joten ei se varmaan espanjalta kuulostanut, mutta yritin ainakin. Lopulta soitto Susannalle auttoi  löytämään meidät perille. Tämmöinen näky meitä siellä sitten odotti. Mikä huikea yllätys.

Susanna oli kehitellyt rannalle picnikin, jossa ystäviensä avustuksella tarjoili pientä naposteltavaa ja ihanaa raaka-kakkua. Mikä ilta siinä istuskellessa, kun loputkin ihmiset jo suhteellisen tyhjältä rannalta lähtivät pois ja ranta oli vain meidän. Meri kohisi taustalla ja saimme ihastella illan pimenemistä. Harmillisesti sattui juuri tuoa iltana olemaan hieman pilvistä, joten taivaan punertava auringonlasku rannalla jäi kokematta, mutta se ei tässä haitannut. 

Tässä on taidonnäyte Susannan kukkakimpun sidonnasta. Hän tekee kuulemma usein viime tingassa morsiammille kukkakimppuja, sillä heillä tuntuu olevan tapana ilmoittaa tuntia paria ennen, että nyt olisi tarvetta kimpulle. Ilmeisesti seremoniat ovat pieniä, joten onnistuuhan se näinkin, mikäli Susanna vain ennättää sitoa ne kimput.

Ilta soljui mukavasti ja iloinen puheensorina ja nauru täytti rannan. Mikä ihana tapa viettää iltaa ja nyt sen ymmärrän, kun olen seurannut espanjalaisten rantaelämää. He todellakin panostavat ruokaan ja kattauksiin ja rannalla päivän viettämiseen. Tätä pitäisi meidän täällä kotosallakin toteuttaa, mutta no se sää on tietysti aina se haaste, mutta kyllä niitä kauniitakin päiviä joskus on.

Minä muuten hankin viimeisellä Tallinnan reissulla ihanan kevyen ja yllättävän lämpimän pellavaponchon torilta. Se oli hyvä lämmittäjä tällä matkalla, kun alkoi jo illan tullen hiukan tuulessa tuntua viileämmältä. En ole ollut niin ponchojen ystävä, mutta tämä oli nappiostos ja tätä tulen kyllä kesäisin kuljettamaan mukanani.

Tässä me bloggaajat yhteisessä tapaamisessa ja en voi kuin kiitellä vielä tuota Susannaa. Viihtyisän ja kauniin illan järjestit. 

Me Sarin kanssa vain huvittuineina katselimme näitä kuvia, että voiko hiukset enää tuulessa pahemmin mennä pläts. Ne kyllä oli ennen tätä laitettu, mutta eipä sitä kyllä näistä kuvista uskoisi.



Enpä ole ollut aiemmin näin kauniilla picnikillä meren rannalla, mutta nyt on sekin toive toteutunut.

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *