Uneton Helsingissä eli mitä jos uni ei tule?

Uneton Helsingissä eli mitä jos uni ei tule?

Lomalla ollessa minusta on parasta se, kun voi nukkua pitkään. Haaveilin tästä lomamoodista, kun olin jäämässä lomalle ja suunnittelin, että sitten annan arkirytmille kyytiä ja luen illalla myöhään ja otan rennosti ja nukun univelat pois. No höh, mitä jos se uni ei tulekaan tai kierit puoli kolmeen useampana yönä peräkkäin ja vaikka nukkuisit aamulla kymmeneen, niin olo on kuin rekan alle jääneellä? Tämä taitaa vain olla joku vaihe ja kyllä tästä selvitään, olen pohtinut silmät ristissä sinnitellen.

 Mutta entä jos tämä vaihe on kestänyt jo kohta puoli vuotta? Ihan joka yö ei piinaa ole ollut, mutta useampi yö menee niin, että uni ei tule kovin helpolla tai heräilen ja en saakaan enää unta. Voitte vain kuvitella, kuinka alkaa olo olla kuin humalaisella ja muisti pätkii ja välillä puhekin. Nauramalla tästä on selvitty, mutta kohta alkaa naurut olla naurettu ja iskee stressi tai on jo hiukan iskenyt. 

Nyt olen vielä kehittänyt sille pätkälle, kun nukun, erinäisiä painajaisia. Minun ei tarvitse nähdä kuin pieni hetki telkkarista taistelukohtausta, johon liittyy aseet, niin johan tulee painajainen, jossa koko suomen kansa aiotaan hävittää kartalta ja minua ja perhettäni jahtaavat asemiehet ja viime yönä piilottelin junan katolla. Onneksi heräsin ja vaihdoin toiseen painajaiseen, siihen aiheen olin saanut uudesta kirjasta, jonka lukemisen illalla aloitin. Heti kirjan alussa, kirjan henkilö näki painajaista metsään eksymisestä ja tippui rotkoon. No enkö minä sitten perässä matkinut tätä unta. Ihan pöhköä ja huvitti nämä aiheet, joille olen näköjään niin herkkänä. Kuten huomaatte, minulle ei oikein käy nämä jännitysleffat tai kirjat ja ilmeisesti ahdistun niistä niin, että ne tulevat uniin. Eikä se kirja ollut edes mikään jännäri. 

Tänä aamuna heräsin sitten jo puoli seitsemältä, joten olen ihan sekaisin rytmistä kyllä, mutta en siten, kuin toivoin olevani. Minulla on ihan selvästi stressiä vieläkin menneestä syksystä ja  vaativasta rupeamasta töissä ja en vain saa sitä nollattua, vaikka olin niin toivonut ja uskonut loman eheyttävään voimaan.

Jotta uni tulisi, olen yrittänyt seuraavaa:

• en juo kahvia enää kolmen jälkeen iltapäivällä  – no ennen tämä auttoi, mutta ei enää
• käyn ulkoilemassa, esimerkiksi kävelyllä tunti pari ennen nukkumaanmenoa – ei auta,  minä vaan piristyn
• käyn salilla -vaikka olen aivan puhki-katki-poikki ei toimi, koska olen liian puhki
• en käy salilla – menee nukahtamisaika pohtiessa, että olisi sittenkin pitänyt mennä
• juoda nukuttavaa teetä – höpönlöpön, ei sellaista teetä olekaan, joka minua nukuttaisi
• lopetan somettamisen ajoissa, jotta ”sininen aika” haihtuisi pois, enkä saisi siitä lisäpiristystä
• juon lasin punaviiniä, lomalla kun olen – ei auta, sillä nukahdan ja herään tunnin päästä, ei kannata muutenkaan käyttää alkoholia nukahtamiseen
• luen kirjaa ennen nukahtamista  – no sehän nähtiin eli ei ainakaan liian jännittäviä kirjoja
• melarest – ei auta tai menee todella pitkä aika, joten en oikein usko sen vaikutukseen suoranaisesti enkä haluaisi kyllä näihin jäädä koukkuun
• luontaistuotteet – jaa-a, luin juuri eilen näistä luontaistuotteista juttua, joka pisti todella pohtimaan niiden vaikutuksista kehoon ja kuinka vaarallisia nämä saattavat olla esimerkiksi joidenkin lääkkeiden kanssa yhdessä käytettynä, eli ei kannata

Kun ihminen vanhenee, niin kaikenlaisia vaivoja tulee ja minulle tuli nyt tämä unettomuusvaihe sitten riesaksi.Yleensä loma on tehnyt tehtävänsä, mutta nyt tuntuu, että stressistä palautuminen vie vain enemmän aikaa. Tiedän, että työasioita tulee liikaa pohdittua ja yöllä ne vasta alkavatkin kummittelemaan, kun ei se uni tule. Nyt on vain vedettävä syvään henkeä ja koetettava saada ajatukset pois kehästä, jota näköjään kierrän.
 Oletko sinä kärsinyt unottomuudesta tai nukahtamisvaikeuksista? Miten olet ne selättänyt tai millaisin konstein? 

Loma on  muuten ollut antoisa ja olen saanut tehtyä asioita, joita olen suunnitellut lomalla tekevänikin. Kone on surissut ja luontoa olen säästänyt kierrätysideoita pursuamalla. Lisääkin tulossa, kunhan ennätän ne toteuttaa, vaikka loma uhkaavasti onkin loppumassa. Tämä käsityönteko on kuitenkin ihanaa vastapainoa työhön, joten siitä ei ole onneksi stressiä. 

Ainoa stressi tässä hommassa on tuo kyllä valon puute ja kuvaamisen hankaluus. Mieheni kyllä ihanasti toteutti toiveeni ja osti lahjaksi kuvausvalon. Kunhan onnistun kunnollisen jalustan sille hankkimaan ja opin sitä oikein käyttämään, niin toivon sen auttavan hiukan tässä iänikuisessa pimeydessä. Miksiköhän tämä pimeys ei kuitenkaan auta minua siihen nukkumiseen? Onkohan se siksi, kun ei sitä valoisaa aikaa ole lainkaan, niin kroppa ei edes tajua milloin pitäisi nukkua? Ei vaikka väsyttäisi kyllä.

 Olimme eilen tyttärien kanssa syömässä myöhäistä lounasta Rafaellossa ja ihana oli kerrankin saada molemmat tyttäret mukaan. Vanhempi tytär on ollut ahkerasti töissä koko syksyn opintojensa ohessa ja nyt vielä joululomalla tahti on kiihtynyt, joten ei häntä paljon ole kotosalla näkynyt. Nyt oli vapaapäivä, joten saimme lounaan järjestetyksi kaupungille, koska onhan tässä jo kotiruokaa syöty.

 Rafaellossa on rauhallinen ja kiva tunnelma käydä lounaalla ja mikä parasta, niin VIP- kortilla eli Mummotunnelikortilla saa 5 e alennusta pääruuasta koko 4 hengen seurue, joten kannattaa korttia näyttää, jos sen on saanut. Taisin saada kortin joskus, kun niitä tarjottiin vuosi pari sitten kevään avajaisissa, blogitapahtuman puitteissa. 

Jäi vielä kiehtomaan Venn ravintola, joka myös sijaitsee siinä vieressä, joten ehkä seuraava lounaspaikka voisi olla Venn.