Meriretki Lindokseen Rhodoksen matkalla

Meriretki Lindokseen Rhodoksen matkalla

Meriretki Lindokselle, tuli valittua hotellin aulassa olevien esitteiden perusteella. Bussimatka ei oikein innostanut ja tämä meripäivä oli huokeampi vaihtoehto, matkanjärjestäjän retkeen verrattuna.  Omaa opasta reissuun ei tietystikään kuulunut, mutta meitä se ei haitannut.

 Merelle lähdimme aamulla kello kymmeneltä, Captain Mike – laivalla. Yllä olevassa kuvassa Captain Mike erottuu vaaleansinisillä kaiteilla. Matkalla Lindokseen tuli myös Rhodosta nähtyä mereltä päin.

Matka kesti kolmisen tuntia ja välillä pysähdyttiin uimaan lahdenpoukamaan ja kristallinkirkkaaseen veteen sai hypätä suoraan laivan kannelta. Minä valitsin kyllä tikkaat, mutta muut hyppelivät veteen riemuissaan. Vesi oli niin upean viileää ja ihanasti se virkisti. 

Tässä vaiheessa muistelin Thaimaan reissuja ja sitä kuinka sielläkin välillä uitiin suoraan veneestä avomerellä, kalojen keskellä. Silloin minua ahdisti pikkukalat, joita houkuteltiin leivänpaloilla, jotta snorklatessa olisi jotakin katsottavaa. Minulle olisi riittänyt pelkkä uinti. Täällä kalat pysyttelivät meistä kaukana, tai en ainakaan huomannut yhtäkään, uidessani.

Matka jatkui kohti Lindoksen kylää ja kaukaa mereltä jo näkyi antiikin aikainen linnavuori eli akropolis. Matkaa Rhodoksen kaupungista on 55 kilometriä, joten autolla sinne voi myös hurauttaa, mutta päivä merellä houkutteli enemmän. 

Satamaan päästyämme meillä oli vain kaksi ja puoli tuntia aikaa kiivetä ylös vuorta ja syödä lounasta. Laivalla ei ollut ruokailumahdollisuutta, mutta juomaa ja sipsejä siellä oli tarjolla. Kyllä siinä hiukan oli tiukka aikataulu, sillä ei se kiipeäminen ihan hetkessä onnistunut. Matkustamiseen olisi voinut tietysti käyttää noita suloisia aaseja, mutta päätimme tehdä hiukan treeniä ja kiivetä itse. Sitäpaitsi hiukan säälitti nuo aasit. Tämäkin poloinen aivan selkeästi olisi halunnut viettää vain siestaa, eikä kantaa selässään turisteja.

Tuskanhiki tuli kiivetessä ja juomista tarvittiin, mutta näköalat olivat kyllä sen arvoiset, ettei se enää haitannut, kun nämä näkymät avautuivat eteen.

Ennätimme istahtaa alaspäin tullessa tavernaan, nauttimaan myös lounasta. Varmuuden vuoksi tilasimme kreikkalaiset salaatit, jotta aikaa ei menisi liikaa ruuan valmistamiseen ja lounaasta tulisi stressi meille, että ennätetäänkö syödä vai ei.

 Paluumatkan seilasimme kovassa tuulessa ja uimapaikkaa etsimme jonkin aikaa, jotta uiminen oli tarpeeksi turvallista. Tuuli puhalsi kovemmin kuin aamupäivällä, joten muutenkin paluumatka myöhästyi noin puolella tunnilla. Se ei meitä lomalaisia haitannut, sillä lomalla ei saa olla liian lukkoon lyöty aikataulu ja tällä lomalla ei suoritettu mitään, vaan teimme sitä, mikä millonkin huvitti. 

Lomalla on kiva tehdä näitä retkiä, mutta ne ovat usein aika tiiviitä paketteja ja tuntuu, että tarvitsee aikaa toipua yhdestä, ennen seuraavalle retkelle osallistumista. Pelkkä rannalla löhöilyä ei kuitenkaan loputtomiin jaksa, joten haluamme hiukan katsella muitakin juttuja.

Hotellilla sitten saimme huomata, että kyllä se aurinko tuulen kanssa on todella petollista, vaikka kuinka rasvaisi aurinkotuotteilla. Ei mennyt ihan nappiin ja hiukan iho paloi, mutta paikallinen aloeveraa sisältävä after sun geeli auttoi ihon rauhoittamiseen.

Kävimme muuten eilen katsomassa uusimman Mamma Mia- leffan ja arvatkaa vaan, sattuiko sopivasti, kun juuri olimme edellisenä yönä tuollaisista maisemista palanneet. Toisaalta luin kyllä jälkeenpäin lehdestä, että kuvauksia oli tehty Kroatiassa, mutta aika samanlaisia ne maisemat ovat sielläkin.

Oletko sinä käynyt Lindoksella?