Harmaassa villakangastakissa kohti syksyn viimoja

Lokakuun myötä sää on todella muuttunut arvaamattomammaksi ja välillä ei tiedä, mitä laittaisi yleen, jotta olisi valmistautunut kaikkeen. Villakangastakki on aina hyvä valinta, myös alkusyksyllä ja varsinkin vuorettomana versiona. Minä ompelin harmaan villakangastakin ja se ylläni, käyn kohti kohti syksyn viimoja.

Suunnittelin hyvin yksinkertaisen mallin tähän villakangstakkiin, sillä ajattelin pitäväni sitä usein auki, joten se suojaa, mutta ei ole liian kuuma. Pelkäsin turhaan villakankaan lämmönpitävyyttä, sillä kyllä se hengittää ja tuntuu hyvältä, vaikka villaa onkin tässä kankaassa jopa 80 %.  

Kun haluan takin kiinni, vyö tuo myös vartalon muodot esille ja tekee siluetista siromman. Kangas on ohutta, mutta vielä hiukan jäykkää ja uskon sen ajan myötä pehmmenevän. 

 Sivuisssa on halkiot, jotta helma ei takaa takerru kiinni ja tämä oli minusta hyvä idea tähän malliin. Vuorettomuutta mietin, koska ilman liukasta vuorikangasta, se tosiaan voi takertua vaikka housuihin. Mutta ei tämä sitä kyllä tee ja jos tekee, niin halkiot antavat liikkuessa tilaa.

Tikkasin kaulukset, etureunat, helman, hihat ja halkiot sekä taskut, muuten pidin tyylin pelkistettynä.

Kun kangas haisee, millä hajun saa pois?

Harmaa väri kankaassa on rauhoittava ja myös turvallinen siinä suhteessa, että lika ei näy, vaikka villa kyllä hylkii kosteutta ja likaa. Tämän kankaan kanssa ei ihan ongelmitta selvitty. Syynä oli paha haju, joka oli pinttynyt jollikin ihmeellisellä tavalla kankaaseen ja se haisi pahalle. Aluksi ajattelin hajun häviävän ajan mittaan ja tuuletin sitä lasitetulla parvekkeella neljä päivää. Mutta eipä haihtunut ja en voinut kuvitellakaan meneväni minnekään takki ylläni, sillä haju leijui ympärilläni ärsyttävästi. Harmitti, kun en ennen tämmöiseen ongelmaan ole törmännyt. 

Onneksi on facebook-ryhmiä, joissa voi kysellä neuvoja ja käsityöblogikolleegoilta löytyikin vinkki, jonka haluan heti jakaa. Etikkaa veteen, ämpärilliseen noin desi, laitoin varmuudeksi kunnon lorauksen ja liotin takkia 12 tuntia vedesä. Takille ei onneksi käynyt mitenkään, kun en hangannut sitä, muutenhan villa huopuu. Kankaasta lähti se pahin haju, mutta aavistuksen siinä vielä on ja kyllä sen itse huomaan. Mutta nyt voin käyttää sitä ja uskon, että se pikkuhiljaa haihtuu pois. Outoa ja ihmetyttää, kun laatu oli muuten hyvä. Samaa villaa oli vielä eri sävyissä, mutta en toki ymmärtänyt tai huomannut tätä hajuongelmaa, kuin vasta kotona.

Nyt voi siis viimat kunnolla iskeä, olen valmiina. Olen tehnyt vuosien varrella syksylle sopivia takkeja. Sinua voi kiinnostaa postaus vuoden takaa, kun ompelin kirahvitakin.



Kamelitakin tein  jo pari vuotta sitten ja tässä takissa on vuori. Olenkin voinut käyttää sitä myös pakkassäässä, vaikka välissä ei ole ollut muita lämmitäviä kerroksia. Hyvin tarkenee.