Vastuullisuus kuulostaa sanana mielenkiintoiselta ja varsinkin kun se liitetään ruuan kanssa yhteen, herää kysymys, että mitä se oikein tässä tarkoittaa? Sain kutsun Silja Symphonylle Vastuullisuusbrunssille ja ruokailun yhteydessä tätä aihetta avattiin meille hiukan enemmän.
Olen jo aikoja seurannut sivusta häkeltyneenä ruokaan liittyvää käyttäytymistä. Muistan lasten syntymäpäiväjuhlat, jossa vieraana olevat lapset olisivat juoneet litratolkulla limsaa, jos sitä olisi tolkuttomasti annettu. Lautanen täyttyi kukkuralleen herkkuja, joihin ei sitten edes pahemmin koskettu. Tuli outo olo, aivan kuin lapset vain olisivat halunneet hamstrata, kun herkkuja kerran tarjotaan, vaikkeivat edes halunneet niitä syödä.
Lasten käytöksen ymmärrän, mikäli vanhemmat eivät tähän asiaan koskaan ole puuttuneet ja käytöstapoja kasvattaneet. Lapsethan tekevät myös perässä sen, mitä vanhemmat edellä, mallioppimalla.
Laivan hävikkiruoka ja miten siihen on pyritty vaikuttamaan
Laivoilla buffetista, on jäänyt sellainen mielikuva, että ihmiset pelkäävät joidenkin tuotteiden loppuvan, ennenkuin he saavat tarjoiluista osansa.
Olemme perheenä usein risteilleet Tukholmaan ja melkein pakosta, kiinnitin huomioni tähän ihmisten buffet-käyttäytymiseen. Kun ovet avautuivat, niin useamman kerran meinasin jäädä jalkoihin, kun ihmiset ryntäsivät buffetpöydän ja varsinkin siellä olevien äyriäisten kimppuun. He latoivat niitä hervottomat määrät lautaselleen, kuin eivät olisi ikinä ruokaa nähneet. Kaiken lisäksi, he eivät olleet vielä edes käyneet istumaan pöytään.
Ehkä ne äyriäiset ovat joskus loppuneet kesken ja kun sana on levinnyt, niin siitä tämä pelko kenties on tullut. Ikävintä tässä oli tietysti huomata, että ne lautaset eivät tyhjentyneet, vaan puoliksi syötyinä, jäivät siihen pöydälle ja roskiinhan ne lopulta päätyivät. Mikä haaskaus.
Tästä herääkin kysymys, että miten paljon nykyisin laivoilla meneekään roskiin ruokaa? Ruokaa, joka on ollut aikansa esillä, ei saisi enää tarjota uudestaan, sillä kaikki ruoka ei tietysti kestä esillä pitkään, vaan menee pilalle. Miten tähän on pyritty vaikuttamaan?
Ruuan turhaan hamstraamiseen on pyritty vaikuttamaan siten, että
- ruoka tarjoillaan omilla erityisillä pisteillä, jossa on vaikka; tex mex-pöytä, kalat, lämpimät liharuuat, lasten pöytä; nauravat nakit ja ranskalaiset, spaghetti ja jauhelihakastike, jälkiruokapöytä yms.
- lautasten kokoa on pienennetty; ruokaa otetaan vähemmän – sitä jää syömättä vähemmän – ruokahävikkiä on vähemmän
- ruokaa jää silti jonkin verran, joten uusia reseptejä ollaan kehitelemässä näistä hävikkiruuista, mutta tämä on vasta suunnitteluvaiheessa
Mitä sitten vastuullisuus oikein tarkoittaa, kun on kyseessä ruoka?
- karja tarvitsee oman ruokansa, joka sille pitää viljellä
- viljelyt kuluttavat paljon vettä ja maaperän ravinteita
- vasta tämän jälkeen ihminen voi käyttää karjaa ravinnokseen
Kasvisruokailua korostetaan ja sitä suositellaan ravinnoksi joka toiselle päivälle. Kasvisruuan tulee olla maukasta, jotta siitä innostuttaisiin. Kalaa tulisi syödä pari kertaa viikossa ja kerran viikossa punaista lihaa.
Ilmastonmuutos tulee myös aiheena esiin ja saasteet. Yllätyksenä minulle tuli se, että vaikka suositellaan lähellä tuotettua ruokaa kuluttajille, jotta ei saastutettaisi lentopäästöillä, niin kauempaa tuotettu ruoka, ei lopulta saastuta sen enempää kuin lähellä tuotettukaan. Ottaen huomioon, mitä kaikkea viljeleminen ja karjan kasvattaminen pitää sisällään.
Kyllä tästä ajatuksia sai ja vaikka en aio ryhtyä kasvissyöjäksi pelkästään, niin ruokahävikkiin on pakko tehdä kotona muutos. Meillä ruokaa menee roskiin, kun usein avataan vaikkapa uusi juustopaketti, vaikka edellisessäkin olisi vielä syötävää ja sitten juusto unohtuu sinne jääkaapin takaosaan ja sinnehän se kuivahtaa. Samoin käy leipien kanssa, koska se tuore leipä houkuttaa tietysti enemmän ja vanha leipä kuivahtaa ja homehtuu todella nopeasti.
Pitää siis opetella enemmän kokkailemaan niistä jääkaappiin ”unohtuneista ruuista”, ennen niiden pilaantumista siis.
Hope-yhdistys
Lisäksi meille kerrottiin Hope-yhdistyksen toiminnasta ja siitä kuinka pienillä jutuilla voi auttaa vaähävaraisia suomalaisia perheitä. Jos ei ole mahdollisuutta muuten auttaa, niin aikaa voi aina antaa ja tarjota apua paikallisen Hope-yhdistykselle. Kovasti on tarvetta tavaroiden järjestelemisessä hyllyihin ja sellainen on heille kuulemma iso apu. Tässä on linkki, mikäli kiinnostus heräsi: https://hopeyhdistys.fi/yhteystiedot/
Tajusin, että olen itsekin tälle järjestölle muutaman kerran tehnyt pusseja varsinkin lakanoista ja pussilakanoista, kun tyttäret halusivat aikuisempaa fiilistä huoneisiinsa ja prinsessat eivät enää iskeneet. Varmasti joku pieni prinsessa on ilahtunut siitäkin pussilakanasta.
Mietin juuri niitä vaatekasseja, joita siirtelen ärsyyntyneenä varaston lattialla, mies vielä ärsyyntyneenpänä, kuin minä. En minä sinne kirpparille kuitenkaan näytä ennättävän, johon olen niitä kerännyt, joten olisi varmasti viisasta lahjoittaa noita hyviä vaatteita juuri Hopelle.
Onko sinulla sama tilanne? Onko sinulla lahjoitettavia ehjiä vaatteita, leluja tai muita tavaroita, joista voisi olla apua ja iloa niitä tarvitseville? Ota rohkeasti yhteyttä paikalliseen Hope-yhdistykseen ja kysele tarkemmat neuvot.
6 Comments
Maarit / Sopusointuja
Olit kirjoittanut todella kiinnostavasta aiheesta. Nyt en ajatellut niinkään tätä laivojen hävikkiasiaa vaan ihan omakohtaista kuluttamista ja ruokahävikkiä. Tästähän voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon – itseasiassa laitoin just muistikirjaani aiheideaksi… Mutta, olen itse tavallaan vähän huomaamattakin, tai sitten taloudellisuuttani, alkanut jo aikaa sitten pitämään jääkaappia melko tyhjänä. Siis sillä lailla, että katson aina ennen kauppaan menoa, mitä jääkaapissa on, ja sen mukaan ostan ruokaa ja laitan ruokaa. Saatan kaapissa olevan kesäkurpitsankin pohjalta suunnitella vaikkapa kesäkurpitsapastan johon ostan vain broileria ja muut jutut. Ja tiedätkö, tästä on tullut vähitellen tapa niin ettei sitä sen kummempin mietikään. Mutta – mielettömän hyvä fiilis tulee, vähän sellainen 'olenpa tosi Martta' -fiilis. Tämä vie aikaa ja vaatii viitseliäisyyttä ja ymmärrän sen, ettei onnistu työn ohella niin helposti. Mutta pienin askelin eteenpäin.
Tämmöisiä ajatuksia kirvoitti hyvä juttusi! Mukavaa tiistaita sinulle!
Minna Mäkinen
Kiitos Maarit!:) Tämä kyllä tosiaan pisti miettimään omia kulutustottumuksia! Kyllä sitä aina miettii, kun itseä harmittaa, että joku ruoka menee pilalle, että tuossahan heitin suorastaan euroja roskiin!! Mutta kun perheessä on useampi, niin aina se ei ole niin helppoa tuota jääkaappia kontrolloida:D Mutta kyllä minä siitä aina tasaisin väliajoin paasaan:D Pitäisi varmaan etsiä hävikkiruokakirjoja, jotta ne juustot ja kuivat leivät saisi käytettyä:)
Harmillista on vain, kun ihmiset eivät tunnu arvostavan ruokaa, pitävät sitä liian itsestään selvyytenä ja se tuntuu pahalta.
Mukavaa tiistaita!
Tiia Koivusalo
Hyvien arvojen äärellä olette olleet. Muutenki Hopelle annettiin paljon lasten vaatteita, leluja, polkypyöriä jne. Ruokakin vaikuttaa ah niin nam. <3
Kivaa viikon jatkoa M <3
Outi Krimou/Outi's life
Meillä käy pari kertaa vuodessa tuosta lähipuistosta hakemassa nainen apua tarvitseville perheille vaatetta, leluja, astioita yms. Sinne olen aina jotain kiikuttanut. Auttaminen on tehty ihanan helpoksi.
Mysterious M
Kyllä se taas pistää miettimään omia valintoja ja mitä laittaa omaan ruokapöytään.
Auttaminen on tärkeää, muulloinkin kuin vain jouluna. Pieniä avustuksiakin tarvitaan ja tuo juuri on tärkeää, että ei heitä roskiin, vaan vie tavaroita ja vaatteita tarvitseville:)
Mysterious M
Juuri näin. Sen pitää olla riittävän helppoa, jotta ihmiset eivät koe sitä liian vaikeana tai työläänä:) Meillekin tulee välillä näitä ilmoituksia, että postilaatikoille voi laitella pussukoita, jotka sitten haetaan ja tulee kyllä hyvä mieli, kun saa hyvät tavarat tai vaatteet käyttöön:)