
Talven tuiskuihin tekoturkiksessa? Kyllä, se on yksi vaihtoehto vaikkapa toppatakille. Olen tässä jo pari turkkia ommellut, joten luulin jo osaavani homman, kun tytär toivoi uutta turkkia. Muutama vuosi sitten ompelemani tekoturkki oli jo tiensä päässä. Kahteen kertaan pestynä, se näytti hiukan jo kulahtaneelta, joten ajattelin ommella tyttärelle turkin joululahjaksi. Tässähän on vielä matkaa kevääseen, joten lämpimässä tekoturkiksessa talven tuiskuihin on miellyttävämpää rientää.
Tekoturkiksen valitsemisessa meni oma aikansa, sillä sitä hurmaavinta turkista ei tahtonut löytyä. Osassa turkiskankaita kyllä löytyi hauskoja ideoita, mutta värimaailma oli niin hurja, etteivät ne innostaneet tytärtä. Liian vaalea oli kiellettyjen listalla, sillä tekoturkis ei tykkää pesemisestä, sen olimme jo oppineet. Lopulta päädyimme punaruskeaan tekoturkikseen ja valkoiseen vuorisatiiniin vuoreksi.

OMPELEMISEN HAASTEET
Olin tosiaan siinä luulossa, että turkiksen ompelussa vierähtää vain yksi ilta ja se on siinä. Tämä turkis olikin niin paksua, että jo leikkaamisessa meni aikansa. Pöly ja sotku oli valtava ja imuri piti olla vieressä. Kun pienenkin palan leikkasin, se karvakasa oli välittömästi imuroitava.
Allergisena ei tämmöisiä kankaita ole järkevää käsitellä, mutta koska en ammatikseni ompele, niin ajattelin, ettei se silloin tällöin haittaa. Kurkkua kutitti ja huulia kihelmöi tuo pöly. Ehkäpä siihen oli lisätty jotain suoja-aineita rahtikuljetusta varten, etteivät tuholaiset iske, joten siksi varmasti reagoin.

Ompelussakin oli omat haasteensa, sillä materiaali jotenkin luisti alta ja rypytti päältä ja jouduin tekemään saumoja moneen otteeseen. Saattoi myös olla koneen säätö pielessä, vaikka neulan vaihdoin jykevämpään ja testailin eri vaihtoehtoja noiden säätöjen kanssa. Materiaali vain oli todella haastava.
Aluksi oli tarkoitus tehdä vatiini vuoren ja turkiksen väliin, suojaamaan tuulelta, mutta koska turkki oli aika paksuhko, niin en kokenut sitä tarpeellisena. Pelkäsin turkista tulevan turhan paksu ja jäykkä.
Kun turkki vihdoin oli valmis ja tytär koekäytti sitä, hän valitteli, että hihojen kohdalta tuuli käy läpi, joten sain ilon avata sauman toiselta sivulta ja taiteilla sen vatiinin sinne väliin. Tässä vaiheessa jo ajattelin pienen nuotion sytyttämistä ja koko turkin polttamista. Mutta hillitsin itseni ja tein tämän viimeisen vaiheen uhoten, etten enää ikinä näitä turkkeja ompele.
Tätä kirjoittaessa, potkaisin pöydän alla olevaa kassia ja muistin, että siellähän odottaa vielä yksi nallekangas tekemistä. Ehkä minä vielä sitten yhden jaksan väsätä.


Tämä turkki oli myös pakko suunnitella hiukan ”oversize” tyyliin ja harvemmin turkki nyt ihan slimmattu onkaan. Tytär tykkää, joten se on pääasia ja nyt voi lähteä huoletta talven tuiskuihin tekoturkiksessa ja pysyä lämpimänä.
Loppuun on pakko sanoa, että yleensä tekoturkiksen ompelussa ei ole pahoja ongelmia ollut. Tämä vain oli laatuaan niin paksu, että sen käsittely oli työlästä. Tiedän, että seuraava nallekangas ei tuota ongelmia, mutta näitä paksuhkoja turkiksia kyllä aion vastaisuudessa vältellä.
Onko teillä kokemuksia tekoturkisten ompelemisesta ja sujuiko kaikki kuin tanssi?
6 Comments
PauliinaH
Ompelutyödi ovat aina niin ihania ja inspiroivia ja olet kovin aikaansaava. Innostuin taas pitkästä aikaa itsekin, mutta saumurini on tullut elinkaarensa päähän. Mikä saumuri sinulla on? Ja mitä kaavoja käytät noihin turkiksiin?
Minna
Hei Pauliina ja kiitokset kommentista! Kiva, jos innostuit näistä minun ompeluksistani:) Minulla ei ole ollut koskaan saumuria ja aina olen hyvin pelkällä koneella pärjännyt. Joten turkin suhteen, et saumuria tarvitse. Minä teen kaavat itse ja usein mittailen ja sommittelen kaavat mallinuken päälle. Siitä sitten muokkaan vartalolle sopivaksi. Tämä turkki kannattaa tehdä hyvinkin laatikkomaiseksi, koska tekoturkis on muuten aika paksu eikä siihen sovi slimmaukset tai muut piperrykset. Mahdollisimman suoria kappaleita ja hihat voi vähän kaventaa ranteita kohti. Katso mallia kaulukselle jostakin vanhasta takista ja muista, että mahdollisimman yksinkertainen malli sopii näihin parhaiten. Ompeluinloa!
Tiia K
Luin eilen jo mobiililla kauhulla, että huh mikä homma! Kurjinta se irtoava pöly, mutta oli vaivan väärti, turkki on upea!
Ihanaa uutta viikkoa M. <3
Minna
No kyllä täytyy sanoa, että mua koeteltiin ja olin jo luovuttaa, mutta sinnillä tein loppuun! Joo ja hyvä tuli:)
Maarit / MaarItse-blogi
Ihana takki! Viime viikolla ompelin tekoturkislakin, niin se sujui kyllä helpommin kuin takkkisi ompelu, mutta siivo oli ihan hirveä: mustaa ”keijupölyä” oli joka paikka täynnä, vaikka kuinka imuroin. Yritin leikata kaikki kappaleet vielä pesuhuoneessa, jottei karva leviäisi joka paikkaan, mutta ei. Jotenkin tuon kokemuksen jälkeen, en uskalla edes ajatella kokonaisen takin leikkaamista ja ompelua! 😀 Tai eihän sitä koskaan tiedä, kuinka aika kultaa muistot, sillä sinunkin tekemä takki on niiiiiiin upea. 😉
Minna
Hei Maarit! Kiva kuulla sinusta! Tämä ei muuten ollut niin kamalaa, mutta kun se pöly alkoi tosiaan jo poltella huulia tai sitten se oli joku suojausaine, jota tässä on käytetty! Mutta kurjaa, kun tuo keijupöly tosiaan leviää ihan tolkuttoman helpolla ja vaikka imuroisi, niin ei kaikkia saa talteen. Luulen, että vielä täällä hengittelen niitä jäämiä:)
Tosin kyllä kait sitä unohtaa ne harmit, kun oikein innostuu taas jostain ihanasta karvakankaasta:D Kiitos paljon, takki onneksi lopulta onnistui ihan kelpo turkiksi:)