TALVEN TUISKUIHIN TEKOTURKIKSESSA

Talven tuiskuihin tekoturkiksessa? Kyllä, se on yksi vaihtoehto vaikkapa toppatakille. Olen tässä jo pari turkkia ommellut, joten luulin jo osaavani homman, kun tytär toivoi uutta turkkia. Muutama vuosi sitten ompelemani tekoturkki oli jo tiensä päässä. Kahteen kertaan pestynä, se näytti hiukan jo kulahtaneelta, joten ajattelin ommella tyttärelle turkin joululahjaksi. Tässähän on vielä matkaa kevääseen, joten lämpimässä tekoturkiksessa talven tuiskuihin on miellyttävämpää rientää.

Tekoturkiksen valitsemisessa meni oma aikansa, sillä sitä hurmaavinta turkista ei tahtonut löytyä. Osassa turkiskankaita kyllä löytyi hauskoja ideoita, mutta värimaailma oli niin hurja, etteivät ne innostaneet tytärtä. Liian vaalea oli kiellettyjen listalla, sillä tekoturkis ei tykkää pesemisestä, sen olimme jo oppineet. Lopulta päädyimme punaruskeaan tekoturkikseen ja valkoiseen vuorisatiiniin vuoreksi.

OMPELEMISEN HAASTEET

Olin tosiaan siinä luulossa, että turkiksen ompelussa vierähtää vain yksi ilta ja se on siinä. Tämä turkis olikin niin paksua, että jo leikkaamisessa meni aikansa. Pöly ja sotku oli valtava ja imuri piti olla vieressä. Kun pienenkin palan leikkasin, se karvakasa oli välittömästi imuroitava.

Allergisena ei tämmöisiä kankaita ole järkevää käsitellä, mutta koska en ammatikseni ompele, niin ajattelin, ettei se silloin tällöin haittaa. Kurkkua kutitti ja huulia kihelmöi tuo pöly. Ehkäpä siihen oli lisätty jotain suoja-aineita rahtikuljetusta varten, etteivät tuholaiset iske, joten siksi varmasti reagoin.

Ompelussakin oli omat haasteensa, sillä materiaali jotenkin luisti alta ja rypytti päältä ja jouduin tekemään saumoja moneen otteeseen. Saattoi myös olla koneen säätö pielessä, vaikka neulan vaihdoin jykevämpään ja testailin eri vaihtoehtoja noiden säätöjen kanssa. Materiaali vain oli todella haastava.

Aluksi oli tarkoitus tehdä vatiini vuoren ja turkiksen väliin, suojaamaan tuulelta, mutta koska turkki oli aika paksuhko, niin en kokenut sitä tarpeellisena. Pelkäsin turkista tulevan turhan paksu ja jäykkä.

Kun turkki vihdoin oli valmis ja tytär koekäytti sitä, hän valitteli, että hihojen kohdalta tuuli käy läpi, joten sain ilon avata sauman toiselta sivulta ja taiteilla sen vatiinin sinne väliin. Tässä vaiheessa jo ajattelin pienen nuotion sytyttämistä ja koko turkin polttamista. Mutta hillitsin itseni ja tein tämän viimeisen vaiheen uhoten, etten enää ikinä näitä turkkeja ompele.

Tätä kirjoittaessa, potkaisin pöydän alla olevaa kassia ja muistin, että siellähän odottaa vielä yksi nallekangas tekemistä. Ehkä minä vielä sitten yhden jaksan väsätä.

Tämä turkki oli myös pakko suunnitella hiukan ”oversize” tyyliin ja harvemmin turkki nyt ihan slimmattu onkaan. Tytär tykkää, joten se on pääasia ja nyt voi lähteä huoletta talven tuiskuihin tekoturkiksessa ja pysyä lämpimänä.

Loppuun on pakko sanoa, että yleensä tekoturkiksen ompelussa ei ole pahoja ongelmia ollut. Tämä vain oli laatuaan niin paksu, että sen käsittely oli työlästä. Tiedän, että seuraava nallekangas ei tuota ongelmia, mutta näitä paksuhkoja turkiksia kyllä aion vastaisuudessa vältellä.

Onko teillä kokemuksia tekoturkisten ompelemisesta ja sujuiko kaikki kuin tanssi?