ILLALLISEN VALMISTAMISESSA VEITSELLÄ ON VÄLIÄ

Yhteistyössä Mastermark Brands Oy & Victorinox

Viikonloppuna ja varsinkin lauantaina, haluan tarjota perheelle hiukan parempaa ruokaa ja istua rauhassa pöytään sitä nauttimaan. Tiedän, että raaka-aineilla on väliä ruuan valmistamisessa, joten lihan pitää olla kunnollista.

SWISS MODERN SANTOKU-VEITSI

Olen ymmärtänyt myös, että illallisen valmistamisessa veitsellä on väliä, vai onko? Kyllähän niillä kokeilla on aina omat veitset käytössä ja visusti ne niistä pitää huolen. Sen verran tämä kiinnosti, joten sain testiin Victorinoxin Santoku-veitsen, jossa on 17 cm pitkä ovaalihiottu terä. Tähän japanilaistyyliseen Swiss Modern Santoku-veitseen, ei tartu ruoka leikatessa. Santoku on yleisveitsi, joten sillä on kätevää leikata lihaa, kovia juureksia ja hedelmiä. Kahva on jalopähkinäpuuta ja jokaisen veitsen kahva on erilainen, puun kuvionnin suhteen.

Rakastan hyvin valmistettua, maukasta ruokaa, mutta en vain ole itse mikään kokkien kokki. Välillä kokkaaminen on vain arkista puurtamista ja samojen ruoka-aineiden pyörittelyä. Toivon, että Santoku-veitsi antaisi minulle hieman enemmän itsevarmuutta kokkailuun, sillä liha-ruokia on haastavaa valmistaa. Miten käsitellä lihaa, miten leikata ja kun sitä valmistaa, niin mistä tietää, milloin liha on riittävän kypsää? Näitä tulee usein pohdittua ja varsinkin maustaminen ja heittäytyminen ruuanlaitossa, ei ole kyllä aina mennyt putkeen. Rasittavinta on tietysti allergiat, joiden takia kaikkia ruoka-ohjeita ei voi suoraan käyttää, vaan niitä pitää soveltaa ja silloinhan lopputulos ei ole varmasti sama.

Mielenkiintoista on myös se, että vaikka joku toinen valmistaisi täsmälleen samaa ruokaa, maistuu se aina paremmalta, kuin itse tekemäni. Minulta varmasti puuttuu se into ja palo kokkaamiseen, joten siksi se ruoka ei aina vain onnistu.

LIHAPATAA PUNAVIINISSÄ

Koska olen joskus onnistunut pataruokien valmistamisessa, niin ajattelin ostaa lihaa ja tehdä peruspataa ja testata uutta Santoku-veitseäni. Tätä ruokaa uskallan jopa tarjota vieraillekin, joten tätä on harjoiteltu muutamia kertoja.

Olen hiukan nirso, joten jos lihassa on paljon rasvaa tai muita epämiellyttäviä kovia kohtia, meinaa lihan leikkaaminen johtaa siihen, että suuri osa lihasta lentää roskiin. Suorastaan epämiellyttävää on yrittää jyystää niitä pahempia, sitkeitä kohtia pois paistista. Se on todellakin saattanut olla veitsestäkin kiinni, sillä nyt leikkaaminen kävi sutjakkaasti ja liha vaikutti hyvältä. Joten illallisen valmistamisessa veitsellä on väliä. Vain pari pientä rasvaisempaa kohtaa irrotin kätevästi veitsen avulla pois ja liha oli leikattu ja pääsi pataan muhimaan.

Lihapataan, joka on naudan paahtopaistia, tulee sipuleita, purjoa, paprikaa ja porkkanoita ja varsinkin porkkanoiden leikkaamisessa täytyy olla varovainen. Leikatessa veitsi saattaa lipsahtaa, koska täytyy käyttää voimaa, jos veitsi ei ole riittävän terävä. Nyt ei ollut sitä huolta ja sormetkin pysyivät ehjinä. Kyllä tässäkin täytyy myöntää, että hyvällä, terävällä veitsellä on ilo leikata, joten illallisen valmistamisessa veitsellä on väliä.

Lihapataan tulee punaviiniä, joten sitä lurahtaa pataan reilusti ja uunissa pata saa kypsentyä ja hautua pari tuntia, miedolla lämmöllä. Maustamisessa pataan antaa makua laakerinlehti ja tietysti erilaiset yritit, kuten timjami, meirami ja oregaano. Lihaliemikuutiolla varmistelen myös makua ja suolaa ei sovi unohtaa myöskään. Lopuksi lisään vielä hillosipulileita ja herkkusieniä padan joukkoon. Lisukkeena toimivat parhaiten keitetyt perunat.

Hyvin onnistui pata ja maistui perheellekin. Ei minusta ihan kokkia tule, sen tiedän, mutta hyvät välineet ovat kyllä oiva apu surkeammallekin ruoanlaittajalle. Kyllä se helpottaa kummasti, kun välineet ovat kunnossa ja ehkäpä tämä antaa potkua ja rohkeutta meikäläiselle tuleviin kokkauksiin.

Miten siellä? Oletteko taitavia ruoanlaitossa ja onko tuo veitsipuoli kunnossa?

Tuote saatu