Lifestyle

PÄÄSIÄISEN PERINTEET

Luin eilen, miten Keyword Love Jonnan pääsiäisen perinteet ovat vaikuttaneet häneen ja millaisia muistoja hänellä niistä oli. Tämä kuulosti kivalta, joten ajattelin napata saman aiheen ja kirjoittaa omista pääsiäisen perinteistä.

Aluksi on pakko todeta, että pääsiäisen vieton kulkuun vaikuttaa olennaisesti se, mihin aikaan kevättä pääsiäinen sijoittuu ja millainen sää silloin mahtaa olla. Nyt kun on ollut aivan huippujen huippu sää ja aurinko on porottanut kirkkaalta taivaalta, niin oli hyvä laittaa kunnon kerros Ella Bachen uutta Daily UV Defence aurinkosuojaa SPF 50,(tuote saatu) ennen ulos menoa. Minulla jo pikkaisen punoitti nenä, vaikka tätä suojaa laitoinkin kahdesti, kun miehen kanssa suoritimme meidän pääsiäisen perinteet -teemaa. Syynä varmaankin tuo topakka R-Retinoate Intense seerumin käyttö, joka saattaa aiheuttaa ihon palamista auringossa, vaikka sen seerumin lopetinkin viikko sitten. Tämä Ella Bachen voide on miellyttävä käyttää ja levittyy sekä imeytyy hyvin.

PÄÄSIÄISEN PERINTEET LAPSUUDESSA

Nyt kyllä kuulostaa ankealta, mutta omaa lapsuuttani kun muistelen Pohjois-Pohjanmaalla, niin kyllä se nyt vaikuttaa tosi ankealta, vaikka emme mitenkään uskovaisia olleetkaan.

Silloin meillä ei käynyt virpojia ja tuota virpomiskulttuuria ei siellä ollut. Nykyisin sekin on varmasti koko maahan levinnyt. Meillä maalattiin kananmunia ja toki koristeltiin höyhenin pajunoksia. Ruokana oli liharuokia ja jälkiruokana mämmiä.

Tylsää oli, sillä silloin ei televisiosta tullut muuta kuin kirkonmenoja ja älyttömän pitkäveteisiä uskonnollisia ohjelmia. Kaikki paikat olivat kiinni ja elokuviinkaan ei voinut tämän vuoksi mennä.

Hassuinta tai eriskummallista kuitenkin oli, että pitkänäperjantaina, joka minusta pitäisi olla se pääsiäisen vakavin ja surullisin päivä, niin lähistöllä usein oli kevätkauden avajaiset lavatanssipaikoissa. Siellä sitten nuoret ja vanhemmatkin kokoontuivat tanssimaan ja ilakoimaan, kun pääsivät tapaamaan muita ihmisiä. Muistelen, että Kirkan esiintyminen yhtenä pääsiäisenä oli kova juttu, mutta olin itse vielä liian nuori pääsemään isojen siskojen mukaan näihin rientoihin.

Pääsiäiskokolle kokoonnuttiin sitten lauantaina ja muistelen, että meidän pikkukaupungissa sitä perinnettä ei ollut, joten jouduimme ajamaan jonkin matkaa maaseudulle päin, sitä kokkoa katsomaan.

Koskaan sitä ei tullut silloin ajatelleeksi, että mikä sen kokon polttamisen perinne oikein oli. Wikipediassa kerrotaan, että Pohjanmaalla poltetaan kokkoa pääsiäislauantain yönä ja uskotaan, että koska juuri tuona yönä Jeesus oli kuolleena ja Jumalan suojeleva vaikutus oli silloin vähäistä, niin pahoja henkiä ja noitia peloiteltiin ja karkotettiin näillä rovioilla. Mitä enemmän savua ja kipinöitä, niin silloin noidat ja pahat henget eivät pääse vahingoittamaan ihmisiä niiden läpi. Seurasaaressa sytytetään tänäkin pääsiäislauantaina kokko klo 18.30, joten jos ei ole muuta tekemistä, niin se voi olla kiva tapahtuma myös lapsille.

Näin ovat noidat ja virpomiset kivasti yhdistyneet pääsiäisen perinteeksi koko Suomeen.

PÄÄSIÄISEN PERINTEET NYT

Uskonto ei enää sanele meidän tapaa viettää pääsiäistä. Televisisossa pyörii ne samat ”uusinnat” kuin muinakin päivinä ja leffateatterit ovat auki yötä myöten. Ravintolaan voi mennä juhlimaan ja ulos syömäänkin voi mennä tai kahvilaan, melkein milloin haluaa. Vain harvat paikat ovat ainakin Helsingissä kiinni, läpi pääsiäisen. Eli tekemistä löytyy ja kotiin ei tarvitse jäädä, jos ei halua. Kirkkoon voi mennä hiljentymään ja useana vuonna esitetty Via crucis kuljetaan myös nyt tulevana lauantaina, mikäli haluaa seurata Jeesuksen kärsimyksen tietä ja pääsiäisen sanomaa.

Lasten ollessa pieniä, me askartelimme tietysti virpomisvitsat ja kävimme virpomassa. Piilotimme miehen kanssa suklaamunia ja teimme aarrekartat munien löytämistä varten. Usein olimme juuri tuolloin viettämässä viikon lomaa Kolilla, josta olenkin usein kirjoitellut ja samat rituaalit ja pääsiäisen perinteet hoituivat sielläkin. Viimeisin talvipostaus pääsiäisen aikoihin löytyy täältä.

Jos säät ovat sallineet, kuten nyt, niin mies on yleensä tyhjentänyt ulkovaraston ja siivonnut sen kuntoon. Tällä kertaa päätimme panostaa meidän surkuhupaisaan pensasaitaan. Se kun vaan kasvaa ja on kyllä rasittava hallita. Monta metriä pitkäksi kasvaessaan, se aina rojahtaa sitten pienelle pihalle ja pienentää sitä entisestään. Apinan raivolla minä aina sitä karsin ja katkon läpi kesän ja sekös vaan villiintyy.

Eilisen päivän me ahersimme miehen kanssa leikaten varmaankin metrin verran pituutta pois ja yritimme saada siihen jotain tolkkua. Siistimpi siitä tuli, mutta olipa homma. Sen jälkeen kun on vielä silputtava oksat läpi silppurin ja sehän ei tietysti jauha kaikkia pieneksi, joten osa oksista oli katkottava ja taivuteltava pieniksi roskapusseihin.

Lopputulos on hyvä, vaikka olisin mielelläni lyhentänyt aitaa vielä puoli metriä lisää. Omenapuitakin lyhentelin vähän, mutta nyt en enää uskaltanut niitä liikaa kiusata, jotta ne kukkisivat ja tekisivät satoa. Tänään on vielä kerättävä pihanpuolen roskat, sillä tontin ulkopuoli siivottiin eilen.

Terassi on kestänyt hyvin talven läpi ja nyt tämän terassin mustaksi maalamisesta on jo pari vuotta. Postaus löytyy aiheesta, kuin ruskea terassi öljytään mustaksi ohjeineen parin vuoden takaa. Ihanan huolettomana voimme siis olla tämänkin kesän. Mitä nyt pesurilla se on vielä kunnolla pestävä.

Muutaman kesäkukan jo laitoin, sillä eiköhän nämä lämpimät kelit ole tulleet jäädäkseen, toivon. Orvokit ja narsissit ruukuissa kestävät kyllä pientä pakkastakin.

Koristeluista ja askarteluista kirjoittelinkin vasta ja sain näin suloisia virpomisvitsoja virpojilta, joten eipä näitä tarvitse itse tehdä.

Lomaviikko ja pääsiäinen ovat menneet siivoilujen parissa, mutta joskus nekin on tehtävä ja toisaalta on kiva saada koti kuntoon. Kyllä tässä silti voi rentoutua, käydä kävelyllä ja katsella leffoja ja sarjoja, joita ei ole aiemmin ennättänyt, sillä vielä se pääsiäinen jatkuu. Tämmöiset ovat meidän pääsiäisen perinteet.

Olisi kiva tietää teidän pääsiäisen rituaalit ja perinteet. Millaisia ne ovat?

4 Comments

  • Tuuli - Lumo Lifestyle

    Meillä on jo vuosia ollut pitkäperjantaina tapana tarjota pääsiäislounasta meillä minun sukulaisilleni ja lähteä lauantaina lopuiksi pääsiäisen päiviksi anoppilaan. Tänä vuonna onkin upeat pääsiäiskelit.

    • Minna

      Tuo kuulostaa hyvältä paketilta, niin kaikille tulee hyvä mieli. Vähän samaa kuin jouluna, että molempia sukuja pitää huomioida. Meillä ei tällä kertaa ollut sukujuhlia, koska vappu on lähellä ja silloi kokoonnumme aina anopille:)
      Siivousvimma vaan jatkuu, sillä piti kaataa eilen lisää noita riutuneita ja osaksi kuolleita oksia. Nyt vaan sitten silppuamaan:) Onneksi on aurinkoista!

  • 1nallepuh

    Lapsuuden pääsiäisistä muistan virpomisvitsojen teon ja virpomis retket naapureihin. Tietysti suklaamunat, mämmin ja rairuohon kasvun ihmettelyn. Plus kaikki tiput yms. Samaa jatkoin oman tytön kanssa. Mitään kummempaa perinnettä ei ole tullut, mökillä laitellaan paikkoja kuntoon kesän tulla ja tietysti nautitaan kaikista pääsiäisen herkuista. Ihanaa kun aurinko paistaa🐣🌞

    • Minna

      Kivoja perinteitä, mutta tosiaan perinteetkin voivat muuttua, varsinkin lasten kasvaessa. Maalla pääsiäisen viettäminen kuulostaa kyllä ihanalta. Juuri niitä ensimmäisiä kertoja, kun sinne pääsee talven jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *