YLIOPPILAAN JUHLAMEKKO

Eilinen oli suuri päivä monen nuoren elämässä, kun sai kolmen vuoden ponnistelujen jälkeen painaa ylioppilaslakin päähänsä. Ylioppilaan juhlamekko, ja sen valitseminen, saattaa olla sitten se toiseksi tärkein juttu. Meillä tehtiin yhteistyötä, joten tyttären tehtävänä oli suunnitella ylioppilaan juhlamekko ja minä sen sitten ompelin.

Kun tehtävänä on suunnitella ylioppilaan juhlamekko, asettaa se muutamia kriteereitä, joita on hyvä miettiä. Ei tietenkään turhan vakavasti, mutta on hyvä huomioida juhlallisuus, joten ihan verkkariasussa ei juhlittavan sovi esiintyä, eikä vieraidenkaan. Mutta kaunis kesäinen mekko, jossa on ripaus juhlallisuutta, on tyylikäs valinta. Pituutta kuitenkin sen verran, että istuessa ei tarvitse kiskoa hametta alaspäin.

YLIOPPILASMEKON KANKAAN VALINTA

Pitsimäinen ja aikuismainen kotelomekko miellytti tytärtä, joten sellaiseen sopivaa kangasta lähdettiin etsimään. Sävyissä mietittiin ensin beigeä, mutta avoimin mielin näitä kangasvalikoimia on katseltava ja aina ei toiveita saa toteutumaan. Olen aina painottanut kangasta etsittäessä, ettei kannata etsiä juuri tiettyä, vaan asuun, mekkoon sopivaa pikemminkin. Mikäli on turhan kriittinen, saattaa joutua lähtemään kotiin tyhjin käsin.

Onneksi tytär on tottunut kangaskaupoissa kävijä ja meille sattui vielä asiantunteva myyjäkin auttamaan, joten pitsin valinta oli helppoa. Se on kuulkaas hyvä idea katsella niitä hääpukupitsejä, sillä sieltä tytär tuon kulta-beigepitsin löysi. Aluspuvuksi kehiteltiin sitten hieman jäykempää kangasta, jotta pukuun saataisiin ryhtiä. Taisi sekin kangas, hohtavan valkoisena, löytyä myös sieltä hääpukupöydästä.

YLIOPPILAAN JUHLAMEKKO

Kun kankaat on valittu, niin loppu sujuu leikiten. No, niinhän sitä luulisi ja niin luulin itsekin, mutta nyt oli jotenkin stressiä päällä, sillä mikään ei mennyt putkeen. En edes muista, kuika monta kertaa revin kappaleet irti ja ompelin kasaan, huomatakseni, että ei istu, tai ei näytä hyvältä. Tässä vaiheessa oli siis vasta tuon alusmekon vuoro. Hommaa ei millään helpottanut se seikka, että tyttärellä oli töitä ja muita menoja, kun minulla olisi ollut aikaa sovittaa ja ommella pukua.

Meinasi usko loppua omiin taitoihini, vaikka rakastankin juuri juhlapukujen tekemistä. Tässä kun asu on niin kaikkien nähtävänä ja kritisoitavana, että se varmaankin mietitytti. Lopulta, munauksien jälkeen aluspuku istui ja päälle piti vielä taistella tuo pitsimekko. No, sekään ei helpolla taipunut, mutta lopulta sain sen viriteltyä sopivaksi.

Kaavat olen tehnyt tähän mekkoon itse. Mekko on tehty kotelomekon malliseksi ja aluspuvussa on yläosa ja hameosa erikseen ja poikkisauma tulee vyötärölle, jotta kaikki kurvit ja muodot saa toimimaan. Etukappaleet on tehty kolmesta kappaleesta ja samoin on selkäpuolella. Lisäksi mekon selkäosan saa istuvammaksi, jos vähänkään on selässä notkoisuutta tai selkä on normaalia lyhempi tai pitempi, kun kappaleet ovat hameosan kanssa erikseen. Sivussa oleva vetoketju ei riko pitsikuvioita selässä, joten mielelläni laitan piilovetoketjun aina sinne.

Pitsiosan tein sitten kahdesta kappaleesta ja rintojen kohdalta ompelin sisäänotot ja takana samoin, mallaten aluspuvun saumoja. Halusin pitää pitsin mahdollisimman kokonaisena, jotta ei tarvitse pelätä pitsin purkautuvan ja mahdollisen huolittelun näkyvän läpi. En myöskään halunnut pitsikuvion rikkoutuvan saumoilla.

YLIOPPILASJUHLIIN ASUSTEET

Kultaiseen pitsimekkoon ei sovi muut, kuin kultakorut ja näinkin koristeelliseen asuun ei paljoa koruja edes tarvita. Kaulassa Chanelin kaulakoru, korvissa helmikorvakorut, pienten kultaisten rusettien koristamana ja kädessä mieheltä saamani ranneketju, juuri tämän tyttären syntymän kunniaksi saatu. Jalassa Michael Kors sandaalit tolppakoroilla.

Kyllä kaikki nuoret naiset näyttivät niin kauniilta mekoissaan ja nuoret miehet komeilta puvuissaan. Taistelin juhlissa kyyneleitä vastaan ja veisasin hartaasi suvivirttä, jotta en itkisi ja pilaisi meikkiä. No, toki vähän silmät kostuivat, sillä suvivirsi on vaan niin tunnelatausbiisi ja voi hyvänen aika, kun vielä oli Maamme-laulu, ajattelin, etteikö tämä kiusaaminen nyt lopu lainkaan. Oman tyttären lakin saamisen kuvaaminen vähän unohdutti sitä tunnelatausta, joten siitä selvisin hyvin. Ei ole helppoa, kun helposti kyynelehtii.

Tässä siis esittelypostaus ylioppilaan mekosta ja lisää on tulossa myöhemmin niin omasta, kuin toisenkin tyttären puvusta, jotka sain onnellisesti viime metreillä valmiiksi.

Joku tyttären kavereista oli tuumannut tämän mekon nähdessään, ettö onko tämä ylioppilasmekko tehty Wanhaintanssimekosta, joka hänellä oli reilu vuosi sitten? Jos kiinnostaa, niin käy katsomassa linkin takaa, niin huomaat, että onko tässä perää. En tätä yhteyttä edes itse tajunnut ja hei, ei ollenkaan paha kierrätysideana, jos mallin tanssimekon muuttaisi ylioppilasmekoksi. Tulisi enemmän käyttöä.

Nyt toivumme juhlahumusta ja siivoilemme pois juhlien jälkiä. Kiitokset vielä kaikille ihanille vieraille, te teitte tyttären juhlasta juhlan!

Onnea vielä kaikille nuorille koulunsa päättäneille!