JUHLAMEKON HELMAA KORISTAA KUKKAKIMARA

Nyt on se kauan kaivattu kesä ja kesään kuuluu kukkaset ja sen takia juhlamekkoni helmaa koristaa kukkakimara. Värien räiskettä löytyy, vaikka muu osa kankaasta onkin hillitty kermanvalkoinen.

Tyttären lakkiaisia vietimme viikko sitten ja nyt on aika esitellä, millaisen mekon minä juhlaan ompelin itselleni.

Kun etsimme tyttärelle sopivaa kangasta, niin silmäni osuivat heti tähän upeaan kankaaseen ja näin jo sieluni silmin kuinka tämä kagas on leikattava ja ommeltava. Juhlamekon helmaa tulisi koristamaan kukkakimara, oli malli sitten muuten mikä vain.

No, tytär ei kankaasta innostunut, sillä hänellä oli aivan eri visio koko mekostaan. Silloin ei tosin ollut vielä tarkentunut, että millaista mekkoa hän juhlaansa haaveili.

Seuraavalla kerralla, kun vierailimme kangaskaupassa, olikin jo pitsikotelomekon tyyli selkiytynyt ja ylioppilaan juhlamekkoon löytyi kankaat suhteellisen helposti. Samalla kerralla minä katselin kaipaavasti tämän kukkakimarakankaan perään ja varmistin tyttäreltä, että olisiko sopivaa, että hankkisin tämän kankaan itselleni ja tekisin siitä mekon juhliin. En halunnut olla liian näkyvässä mekossa, vaan hänen tuli saada olla juhlan keskipiste. Tyttärelle se sopi hyvin ja hän kehotti kankaan hankkimaan.

Tässä kankaassa oli taas se ärsyttävä raportti, joka määrää sen, että kangasta on tietty määrä ostettava, kuvioinnin takia ja koska kangas oli suhteellisen arvokasta, en olisi halunnut siihen niin paljoa sijoittaa.

Onneksi myyjä muisti, että joku palanen, joka oli tämän kyseisen kankaan loppu, oli aamulla juuri laitettu palakankaisiin. Minun onnekseni, sitä ei oltu sinne vielä edes viety, vaan se odotti leikkauspöydän laidalla. Onni on se, että malli, joka oli mielessäni, riitti tuohon palaseen ja niin sain kankaani, palan hinnalla ja sain säästettyä kivasti tässä ostoksessa. Vastaava onni kävi minulle jo aiemmin, josta kerroin tässä silkkipaita jutussani.

JUHLAMEKON HELMAA KORISTAA KUKKAKIMARA

Koska kukat sijaitsivat kankaan leikkaussuunnan alareunassa, oli loogisinta suunnitella leikkaaminen niin, että kukat jäävät helmaan. Miehustan tuli olla hyvin yksinkertainen, sillä kukille piti antaa se oma loistonsa. Miehusta on tehty hiukan samalla tavalla, kuin tyttären alusmekossa ja en tässäkään halunnut rikkoa selkäosaa, joten ompelin vetoketjun sivusaumaan.

Miehusta on vuorattu vuorisilkillä, joka helpottaa pääntien ja kädenteiden kääntämistä ja lopputuloksesta tulee siisti. Tein tämän vuorittamisen valehtelematta kolmeen kertaan, ennen kuin olin tyytyväinen. Hermoja kysyttiin kaiken kiireen keskellä, mutta sain sen kuitenkin lopulta toimimaan.

Toinen ongelma on kankaan hameosan kanssa, sillä pelkkien vekkien tekeminen hameeseen sai aikaan tynnyrivaikutelman ja lopputulos näytti typerältä. En halunnut rikkoa kaunista kukkakuvioita tekemällä sivuun saumaa. Muutaman vekittämisen jälkeen suutahdin koko jutulle ja vetäisin vihoissani toiseen sivuun reilun sisäänoton, joka sitten yllättäen toimikin. Lopulta sain vekit tehtyä ja ommeltua ja mekko alkoi olla valmis. Helman ompelin käsin, jotta juhlava ja siisti lopputulos ei kärsisi.

Pelkäsin mekon olevan kuuma, mutta niin ei onneksi käynyt ja tuo miehustan silkkivuori, sai myös kankaan tuntumaan miellyttävältä yllä. Alunpitäen kankaan saumat tuntuivat raapivan ihoa ikävästi, joten siksikin vuori oli järkevää laittaa.

Mekko ei onneksi myöskään rypistynyt, mitä myös pelkäsin. Istuimme kuumassa juhlasalissa muutaman tunnin, sillä ylioppilaita oli kaikkiaan 196.

Juhlamekkoja on kyllä ihana suunnitella ja tehdä, kunhan kaikki onnistuu ja aina ne eivät heti ymmärrä onnistua. Mutta en saanut ompelusta kammoa, vaan annan taputuksen olalleni, että vein tämänkin loppuun suosiolla. Vielä on muuten toisen tyttären mekon esittelyä tulossa, joten olehan kuulolla.

Nyt tässä vaan odotellaan kutsuja juhliin, sillä juhlamekon helmaa koristaa kukkakimara, joten pakkohan niitä on välillä päästä juhliin esittelemään.

Mitenkäs siellä, onko juhlia tiedossa ja mekot valmiina?