MEKKO SYKSYN SÄVYISSÄ

Kun lähdetään reissuun unelmaristeilylle, (linkki postaukseen reissusta) oli sinne tietysti ommeltava mekkoihmisenä pari mekkoa ja tässä esittelen nyt toisen niistä. Mekko syksyn sävyissä, juolahti heti mieleeni, kun tämän kankaan näin kangaskaupassa.

En ollut varsinaisesti miettinyt kankaan sävyjä etukäteen, sillä usein harmittaa, kun rientää ostoksille liian tarkat suunnitelmat mielessä, ettei oikeaa kangasta löydykään ja kaikki tyssää sitten siihen. On lähdettävä ostoksille silmät ja mieli avoinna.

MEKKO SYKSYN SÄVYISSÄ

Mekko syksyn sävyissä, toimii hyvin myös talvella. Tumma tausta tuo kauniisti kukat esille ja koska kukat näköjään koristavat usein postauksiani, niin mikseivät myös asujani ja varsinkin mekoissa ne ovat minusta ihastuttavia. Näissä oikein hehkuu nuo ihanat oranssin sävyt. Jo vuosi sitten ihastuin kukkakankaaseen mustalla pohjalla ja siitä voit katsoa postauksen täältä.

Toivoin löytäväni kankaan, joka olisi mielellään hiukan paksumpaa kuin trikoo ja ohuempaa kuin collagekangas, joten valitsin puuvillaa, jossa on 5% elastaania. Joustoa ei siis ole paljon, mutta riittävästi, joten pääntielle ei tarvinnut erikoisia kikkailuja tehdä. Kunhan pää vain sujahtaa läpi, niin hyvä on.

Hiukan meni pieleen ostaessa kankaan mitoitus, sillä jokainen pala kangasta upposi tähän mekkoon. Minua myös hirvitti, että mahtuuko kädet noihin kapeisiin hihoihin. Leikkaussuuntaa piti kyllä kääntää, hihoja leikatessa ja sitähän ei saisi tehdä, mutta tässä se kyllä toimi. Onneksi sen verran riitti joustoa ja kangastakin, jotta mekko valmistui ja on ihan mukava päälläkin.

Olen tämän kankaan kertaalleen pessyt, joten ei tarvitse enää jännätä kutistumista. No, se hyvä puoli tässä tietysti oli, ettei nyt jäänyt palaakaan jämätilkkuja nurkkaan pyörimään, niitä kun riittää aikaisemmista ompeluksista.

Hihoista tuli minusta se juttu, tähän mekkoon. Tein ison ja leveän kaarteen hihan pyöriöön ja rypytin sen puhvihihaksi ja sitten kiinnitin hihantielle. Noihin kapeisiin kappaleisiin, jotka tulivat käsivarsiin, ompelin sitten hihan puhviosan rypyttäen kiinni.

Olen ihastunut erilaisiin muhkeisiin hihoihin ja noihin suloisiin puhvihihoihin. Niitä näkeekin nyt paljon mekkojen ja paitojen hihoina.

Miehustasta tein tyköistuvan, mutta jätin silti hiukan löysyyttä, jotta sitä ei tarvitse kiskoa ylle. Suora helmaosa, on kiinnitetty parilla laskoksella miehustaan kiinni. Mekko on aika pelkistetty muuten, sillä nuo hihojen runsaus ja kankaan kaunis printti riittää.

Mekko oli todella nopea ommella ja se tuntuu mukavalta päällä, koska kangas on ihanan pehmoista. Näin syksyllä on myös miellyttävää käyttää sellaista mekkoa, jossa ei tarvitse hytistä ja tässä mekossa ei palellut, mutta ei ollut kuumakaan.

Tämä mekko on jälleen kerran taipuvainen niin juhlaan, kuin arkeen. Asusteesta ja kengistä riippuen, mekko on helppo ja käytännöllinen.