Lux valofestivaali loppiaisena, oli hyvä päätös joulun ajalle ja loman lopetukselle. Joulusta jo luovuinkin viime viikolla, sillä Nuutin päivään en ole koskaan jaksanut odottaa.
Kyllä se nyt on jo aika tarpoa kohti talven tuiskuja ja koittaa selvitä muutama kuukausi, ennen seuraavia kunnon pyhiä. Kuten tästä tekstistä jo selviää, en rakasta talvea, mutta pieni hetki sitä vain on kestettävä.
Pieni piristys ja valopilkku pimeyteen on tammikuun alussa Lux Helsinki 2020. Tämä Lux on minua kiehtonut kauniilla kuvilla, joita olen somessa nähnyt ja halusin nähdä valoteokset myös itse paikan päällä ja illan pimeydessä. Kiinnosti tietysti, että tekeekö se minuun vaikutuksen?
Sain houkuteltua myös mieheni mukaan tuolle kierrokselle. Ihan jokaisella pisteellä emme käyneet, sillä loppiaisena oli muutama muukin päättänyt pistäytyä tuolle reitille ja väkeä oli ihan liikaa. Emme siis jonottaneet mihinkään, mutta etenimme etanavauhtia tuon kierroksen ympäri.
LUX VALOFESTIVAALI
Reitti yhdeksälle eri kohteelle alkoi Tuomiokirkolta ja vaikkei olisikaan tuota reittiä kulkenut, niin pimeässä illassa ei ole voinut olla huomaamatta kirkon julkisivuun heijastettua valoteosta, SunWind, joka loistaa kuin lyhty. Itävaltalainen Teresa Mar on ammentanut ideansa skandinaavisesta historiasta, aurinkotuulien hehkusta, valosta, kirkon ja kaupungin vuorovaikutuksesta.
Hyppäsimme muutaman kohteen välistä ja siirryimme Kaisaniemen Lyhtypuistoon, jossa neljäsataa lyhtyä valaisee puistoa. Fiilis on tavallaan satumainen ja unenomainen. Muutama ottamani kuva tuulessa heiluvasta, uniikista lyhdystä pimeässä tuo mieleen pelottavalla tavalla kyllä kummitukset ja kuvan pieni epätarkkuus, vain lisää tätä mielikuvaa.
Kaisaniemen hiekkakentällä nautimme kaakaot ja vohvelit ja katselimme kuinka Large Fire Tornado vie katsojansa valon alkulähteille eli tulen äärelle. Luonnonilmiö saattaa syntyä metsäpalossa, kun tuuli nostattaa kuumaa ja kuivaa ilmaa nopeasti ylöspäin. Tästä Hollantilainen Ivo Schoofs on saanut ideansa Large Fire Tornadoon.
Magic mirror on lainattu idea Lumikki-sadusta ja tässä teoksessa viitataan kriittisesti älypuhelimen käyttöön. Sitä vilkuillaan jatkuvasti, sieltä haetaan vastauksia erilaisiin kysymyksiin ja siitä on tullut ajattelun ja ruumiin jatke. Taiteilija Meri Ekola on tehnyt Magic mirror valokirjaimet.
Kierros loppuu Helsingin kaupunginteatterille ja teos Lux Arkkitehtuuri- Day and Night, valaistaan rakennuksen julkisivulle väriskaalana yön kylmistä sävyistä kesäisen keskipäivän auringonpaisteeseen. Luonnolla on meille suuri merkitys, mutta kiireessä sitä ei usein edes huomaa. Teos pysäyttää miettimään, milloin viimeksi olet nähnyt mm. auringonnousun. Teoksen on ideoinut Eero Helle, Visual45:n taiteellinen johtaja.
Vaikka tämä meidän kierros oli lyhennetty, niin se antoi paljon miettisen aihetta ja valoteosten visuaalisuus pysäytti ja rauhoitti. Jos sormet eivät olisi olleet niin jäässä, kännykällä kuvaamisesta, niin olisimme viipyneet teosten äärellä varmasti pitempäänkin.
Vielä on pari päivää aikaa käydä katsomassa Lux Helsinki 2020 ja lisää teoksista ja kartta reitille löytyy täältä.
2 Comments
Cami
Tää oli eka kerta kun näin edes osan LUXin valotaideteoksista livenä ja tykkäsin Lyhtypolusta kaikista eniten! Mun mielestä Magic mirror in my hand oli ehkä vähän ylihypetetty somessa, vaikka se hoksaava olikin. Tuomiokirkon valot olivat myös hienot tekniseltä toteutukseltaan, mutta muutoin taas liian sekavat omaan makuun 🙂
Minna
Minulla oli ihan sama juttu, että ekaa kertaa olin tuolla livenä ja ei ne kaikki ihan mieleen olleet, mutta kiinnostavia kuitenkin:) Lyhtypolku oli kyllä lumoava, vaikka hiukan kummitusmainenkin tavallaan. En myöskään tykännyt sen kummemmin siitä Magic Mirror jutusta, mutta olihan se ihan ok. On kuitenkin hienoa, että tämmöinen tapahtuma on jo useamman kerran ollut ja ihmisiä oli …ehkä vähän liikaakin:)