HELLEMEKKO TILKUISTA

Hellemekko tilkuista kuulostaa hassulta, mutta kun oikein innostuu, niin se voi onnistuakin. Toki siihen tarvitaan isohkoja tilkkuja, mutta juuri sellaisia, että saa hiukan jännittää, että miten lopputulos onnistuu. Eihän se saa olla liian helppoa, sillä haastetta pitää olla.

No, oikeasti en halua jännittää riittääkö kangas, sillä mikä voisi olla ärsyttävämpää. Mutta kun leikkiin lähtee, on siitä jotenkin vain selvittävä.

Kun tilkkuja kertyy kasseihin ja pusseihin, kuten varmasti jokaisella ompelemista harrastavalle yleensä käy, on harmi, ettei niistä aina saa tehtyä järkeviä juttuja. Sellaisia typeriä suiroja on tullut säästettyä, muka ajatuksena, että niistä joskus jotain voisi saada aikaiseksi. Yleensä aikani niitä säilytän ja sitten valitettavasti heitän ne roskiin. Kaikkea kun ei voi kuitenkaan säästää.

Löysin kuitenkin kankaan, josta olen tehnyt tyttärelle paidan ja kangasta on jäänyt reilumpi kappale tilkuksi. Ilmeisesti olen suunnitellut siitä toppia tai jotain, mutta nyt asettelin sen vyötärölleni ja huomasin, että siitä voisi hyvinkin onnistua hellemekko tilkuista sommitellen.

TILKKUJA, VIRHEITÄ SEKÄ HÄMÄYSTÄ

Kun idea tulee, niin sitä pitää heti lähteä toteuttamaan. Mietin, että käytän siihen muita tilkkuja, jos en muuten saa mekkoon tätä kangasta riittämään ja melkein se riittikin.

Sain siitä leikattua miehustan, johon ompelin alalankakuminauhat ja se alkoi somasti rypyttyä. Mutta koska kankaasta kuulsi läpi, tarvitsin siihen vuorikangasta ja hentoa valkoista silkkivuorikangasta löysinkin varastostani.

Valkoinen ei ollut kuitenkaan tismalleen samaa sävyä tuon mekon valkoisen sävyn kanssa, vaan tämä oli sen verran harmahtava, että sille piti tehdä jotain hämäystä.

Asetin vuorikankaan kankaan etupuolelle niin, että silkkivuori tulee parin sentin verran näkyville ja näin sain myös miehustalle lisää korkeutta. Tällä hämäyksellä sain myös yhteneväisyyttä mekon olkaimiin, jotka myös olivat tuosta vuorikankaasta ja näin ne eivät erotu toisen valkoisen rinnalla yksinään.

Takakappaleelle ei käynyt niin onnellisesti, sillä sinne sitä vuorta ei riittänyt, kuin puolet siitä, mitä olisi pitänyt. Mutta päätin, ettei se haittaa, sillä etuosassa tuo vuori olisi tärkeämmässä roolissa.

Olkaimet leikkasin myös tuosta silkkivuoresta, sillä itse hamekangas oli leikattu ja en halunnut mekosta olkaimetonta. Taiteilua oli myös olkaimien kanssa, sillä kangas riitti niihin nipin napin. Vähän alkoi jo huvittaa koko tilkkumekko, mutta valmiiksi sain sen taistelun jälkeen ja hei, sehän näyttää ihan kivalta päälläkin.

Pitää nyt kuitenkin tunnustaa, ettei se silkkivuori kunnolla riittänyt olkaimiin. Etukappaleen olkaimet ovat aavistuksen leveämmät ja pitemmät kuin takana, mutta olkoon se nyt se juttu tässä mekossa. Kukaan ei noista ruseteista olisi sitä arvannut, eihän? Ne pitää vain solmia siten, että näyttävät huolettomilta, joten eroa tai virhettä ei huomasi.

Hellemekko tilkuista tehty ja sen kanssa painittu ja loppuun asti viety, mutta se vaati vielä puolikkaan alushameen alleen. Onneksi sellainen löytyi ja sitä ei tarvinnut ommella.

Olihan ompelus, mutta sinänsä, mikäli kankaat riittävät, niin yksinkertainen tekele ja nopea toteuttaa, jos alalankakuminauhan ompelu sujuu. Siinä koneen säätäminen on hyvä saada kohdilleen. Minun Pfaffilla on kaksoisyöttö, joten se helpottaa näitä kuminauhojen kanssa taistelemisia, koska sitä se joskus voi olla, vaikka olisi mikä kone.

Miehusta on suora ja leveys noin puolitoista kertaa rinnanympärys. Kun alalankakuminauha on ommeltu, niin se rypyttyi juuri sopivan kokoiseksi ja vartaloa mukailevaksi.

Hameosa on leikattu kapenemaan vyötäröä kohti, mutta riittävän leveänä, jotta se sopii hyvin yhteen rypytetyn miehustan kanssa.

Valkoisia mekkoja on blogissa ennenkin ollut, muttei tilkuista tehtyjä kuitenkaan. Tässä on vähän erilainen ompelus ja virkkaus yhdistettynä, mikäli haluat hieman erilaisia mekkojen ideoita katsella.