VILLAKANGASMEKKO PALASISTA

Täällä on jälleen ommeltu ja villakangasmekko palasista onnistui yllättävän kivuttomasti. Ainoa ongelma oli saada tuo piilovetoketju kohdilleen ruutujen kanssa ja muutenkin vetoketju ei oikein ollut yhteistyökykyinen. Mutta kolmannen kerran kun sitkeästi yritin, niin se solahti paikoilleen.

Kangasjämä on pala tyttären takista, jonka ompelin hänelle muutama vuosi sitten. Täällä on siitä postaus. Jälleen oli kangas mitoitettu hiukan ruhtinaalliseksi käyttömäärään nähden.

Ollaan kaikki meidän perheen naiset noin 160 senttisiä, tai no minä 157 cm, joten kangaskaupoissa myydään aina kangasta liikaa, sillä sitä meidän kokoa ei oikein vissiin osata mitoittaa.

Tästä on tehty vaikka mitä ja jopa patalappujakin muutaman ja nyt sitten lähti viimeinen ompelujuttu tuosta kehitettyä, kun eilen innostuin selaamaan omia kankaita.

En muista, kuinka paljon tässä sitä villaa on, mutta ei niin paljoa, että hiki tulisi tässä mekossa. Nyt pakkasilla, tämä on varmasti ihanan lämmin. Tyyliltään mekko on enemmän office-tyyliin, mutta riippuu mitä, mekon kanssa sitten pukee kaveriksi.

Kesällä ostin Sandin silkkipaidan Helsinki Outletista kohtuuhinnalla, joten sen kanssa tämä mekko pääsee oikeuksiinsa. Rusetin voi sitoa kaulaan tai irrottaa pois, sillä se on paidan kauluksessa takana napilla kiinni. Kätevää ja paitaan saa näin erityistä ilmettä rusetilla.

Villakangasmekko palasista, on koottu useammasta kappaleesta. Kangasta ei riittänyt leikattavaksi yhtenä kappaleina etu- ja takakappaleisiin, joten piti katkaista se kohdasta, josta sain mahdollisimman paljon hyödynnetyksi mekolle pituutta.

Kun mekko on poikki rinnan alta, saa miehustan hyvin muotoiltua niin, että vyötärölle ja lanteille jää hiukan liikkumavaraa. Meni aika hilkuille, että sain miehustan kyhättyä, oli ihan sentistä parista kiinni.

Takakappaleet miehustan kohdalta on kahdesta eri kappaleesta ja keskiselässä on piiloketju. Pituus ketjussa on vain 25 cm, sillä sellainen löytyi kotoa ja jännäsin riittääkö se.

Hiukan on taiteilua mekkoa päälle puettaessa ja ehkä se ketju olisi ollut viisainta laittaa sivuun. Sen verran laiskotti, etten jaksanut alkaa purkamaan sivusaumoja ja päätin ujuttautua mekkoon jotenkin kiemurrellen, joten selässä se ketju nyt on. Miehen apua kyllä tarvitsen sen sulkemiseen ja avaamiseen. Hovin henkilökunta siis paikalle aina, kun rouva pukeutuu villakangasmekkoon.

Vuorikangaskin löytyi kaistaleista ja sain sen myös palasista koottua. Ompelulankaa oli myös yllättäen huonosti valikoimassani, joten välillä käytin alalankana tummaa vihreää, kun eihän se siellä näy ja musta lanka oli loppumassa. On tosiaan tämä villakangasmekko palasista koottu.

Vuorikangaskin on muuten paloista ommeltu ja sopivasti löytyi varastostani harmaata, tosin hameosa jäi hiukan lyhyeksi, mutta kyllä se hoitaa hommansa.

Sinänsä olen kyllä ylpeä itsestäni, että keksin käyttöä tälle kankaalle. En ole mikään ruutujen ystävä, mutta tässä se menettelee ja ainahan voin yrittää kaupitella mekkoa tyttärille, jos en itse sitä käytä.

Olisi kyllä hyvä, jos aina jaksaisi keksiä uusia juttuja ylijäämäkankaille. Villakangasmekko palasista onnistuikin vain siksi, että niitä kaistaleita löytyi isomman kangaskappaleen lisäksi. Usein kuitenkin kangaspalojen koko on liian pientä, joten roskiinhan ne valitettavasti menee.

Pirteä pakkanen piristi kummasti, kun seisoin kuvattavana talomme terassilla. Kyllä se talvi vaan on kiva ja kun pakkanen paukkuu, niin vielä kivempaa! No, on se oikeasti ihan kivaa, kun on kunnon talvi.

Olisi kiva kuulla millaisia juttuja sinä olet tehnyt jämäkankaista?