MEKKOKELIT KOHDILLAAN

Mekkokelit kohdillaan, näin voi rehellisesti kerrankin sanoa kesästä. Niin mukavista hellepäivistä tänä kesänä on saatu nautiskella ja vaikka välillä on ollut hieman viileämpiäkin ilmoja, niin mekkoja on saanut käyttää ja siitä olen iloinen.

Hellesäällä on ihaninta pukeutua löysään ja ilmavaan mekkoon. Pellavaa tai puuvillaa, viskoosia tai pitsiä, ihan sama, jos se vaan tuntuu mukavalta ja hengittää.

Olimme pari viikkoa sitten Hangossa käymässä ja edellisenä päivänä olin levitellyt kangaskaistaleita ja yrittänyt järjestellä niitä asianmukaisemmin. Eihän siitä mitään tullut, kun tajusin, että voisin yrittää ommella vielä yhden valkoisen mekon tälle kesälle, kun kerran puuvillaisia suikaleita ja kangaspaloja löytyi. Ei kai niistä oikein muutakaan pystyisi ompelemaan ja niin syntyi vielä yksi valkoinen mekko.

KUINKA SUUNNITELLA JA OMMELLA MEKKO SUIKALEISTA JA PALOISTA

Kangasjämät olivat siis pitsejä, sekä ohuempaa ja paksumpaa puuvillaa. Osa kangaspaloista olivat naurettavan pieniä, mutta ei se minua lannistanut. Tärkeintä tässä oli, että valkoinen väri oli puhtaan valkoista kaikissa kappaleissa ja se kannattaa aina tarkistaa auringonvalossa. Ikävää olisi huomata, että kankaissa on värieroja, kun mekko on valmis. Kankaan paksuuskaan ei haittaa niin paljoa, kuin eri sävy valkoisen mekon eri kohdissa. Sillä tarkoitus ei suinkaan ollut tehdä suoranaista tilkkumekkoa.

Aloitin miehustan suunnittelun ensin pitsikukkakankaasta, josta ompelin tämän mekon hihat ja kuvassa näkyvät kappaleet miehustaan siitä sain taistelemalla. Pakko oli lyhentää toista kappaletta enemmän, kuin olisin halunnut, mutta kappaleessa oli pieni leikkauslovi edellisen mekon leikkaamisen jäljiltä, joten ei siinä muu auttanut.

Hihat kehitin tämän paidan jämistä ja hieman mietitytti, että kun kankaassa oli joustoa ja se oli hiukan paksumpaa, että pönköttääkö hihat, mutta eivät ne sentään sitä tehneet. Onneksi muuten en tehnyt puhvihihoja tähän mekkoon, sillä se olisi jo ollut liikaa ja varsinkin kun tuo kangas oli paksumpaa. Eikä kangasta olisi edes sellaiseen riittänytkään. Pieni rypytys löytyy kuitenkin olkapään kohdalta.

Isoin kangaskappale, mitä oli alun perin suunniteltu kukkapitsimekon alushameeksi, pääsi loistamaan päällä. Mutta tunaroin kiireessä ja leikkasin ensimmäisen salsan väärän kokoiseksi, kun yritin säästää kankaan menekissä.

No, salsaan piti lisätä kaistale, jotta siihen tulisi riittävästi rypytystä, joten mekkoon tulisi monta saumaa. Saumat olisivat olleet rumat ja ne olisivat sijoittuneet hölmösti eteen ja taakse, joten kaivoin vielä muutamia pitsisuikaleita esiin ja ideoin niillä hiukan hämäystä. Suikaleet, jotka on tämän mekon jämät, pääsivät paikkaamaan saumoja. Minusta tuo saumojen hämäys oli onnistuneempi, kuin uskalsin toivoa.

Helmaan tuli vielä yksi kapeampi salsa ja siitä tuli sopivan leveä, ilman turhia saumoja.

Mekko on kyllä älyttömän mukava päällä ja kevyt, kuin tuulen henkäys. Olen onnellinen siitä, että mitään ei mennyt roskiin, vaan näppärästi sain yhden paidan ja kahden valkoisen mekon jämistä uuden mekon. Toivon, että olisivat nuo mekkokelit kohdillaan vielä loppukesän, jotta saisin liihotella tällä mekolla vielä muutaman viikon.