Matkustaminen

SAIMAASEIKKAILU MIKKELISSÄ

Pr-matka Yhteistyössä Suur-Savon Osuuskauppa Original Sokos Hotel Seurahuone, Savonlinna ja Original Sokos Hotel Vaakuna, Mikkeli

Saimaaseikkailu koostui pr-matkasta Mikkeliin ja Savonlinnaan, joten esittelen matkat erikseen. Tässä osa 1. ja se koostuu Mikkelistä.

Saimaaseikkailu Mikkelissä alkoi aurinkoisessa säässä, niin lähtiessä junamatkalle Helsingistä, kuin myös itse paikan päällä Mikkelissä aurinko paistoi. Junamatka taittui yllättävän nopeasti ja pian olimme jo Mikkelin Original Sokos Hotelli Vaakunassa. Kävimme pikaisesti vain heittämässä laukkumme hotellihuoneisiin ja siitä sitten istahdimme juomaan tervetulojuoman hotellinjohtaja Kari Hännisen kanssa ja sen jälkeen riensimme itse Mikkelin nähtävyyksiä katsomaan. Maalauksen tuossa ensimmäisessä kuvassa on tehnyt ”Huonosti maalatut seinät” yritys, josta lisää täällä ja siellä löytyy myös tähän maalaukseen liittyvä tarina.

Uudistetuissa kokoustiloissa löytyy myös näinkin rento ja tyylikäs tila.

Alakerrassa on tyylikäs ranskalaistyyppinen ravintola Frans & Michelle, jossa voi syödä illallista ja täällä myös syödään aamiainen. Auringonsäteet juhlivat takan ympärillä, sillä tila on kokonaan avoin ja sen kruunaa upea kattoikkuna.

Saimaaseikkailu Mikkelissä oli helppoa ottaa halutuun kävellen, sillä kaikki on suhteellisen lähellä ja niinpä kävelimme hotellilta tilausravintola Mikkelin klubille, jossa nautimme maittavan lounaan perinnesalissa Marsalkka Mannerheimin tapaan. Kattaus oli viimeisen päälle ja ruoka herkullista. Tänne voi tehdä ravintolavarauksen ja viettää perhejuhlia tai syntymäpäiviä ja kurkistaa hiukan menneeseen aikaan.

Hovimestari kertoi meille Mannerheimista ja hänen vaatimusten mukaisesta protokollasta. Klubilla oli tarkat järjestykset siitä, kuka missäkin sai istua ja kenelle tarjoiltiin ensin ja kenen vuoro tuli sitten. Tietysti aloitettiin kunnioittavasti Mannerheimista ensin ja sen jälkeen tarjoiltiin hänen oikealle puolelleen ja sitten vasemmalle ja siitä eteenpäin. Alussa juotiin cocktailit ja ruokalajien välissä otettiin kunnon tujaus, siis piripintaan olevat shotti eli Marsikin ryyppy. Me nyt lähinnä vain maistoimme sitä. Aikoinaan Mannerheim oli vaatinut, että viinan makua tuli muokata, jotta sitä olisi miellyttävämpää nauttia ja näin siihen lisättiin giniä, mikä antoi siihen hieman pehmeyttä.

Oli todella mielenkiintoista kuunnella tarinoita Mannerheimista. Viihdyttäviä tarinoita tämä hovimestari osasikin kertoa ja tunnelma oli, kuin olisi ollut teatterin esityksessä mukana. Yksi meistä istui Mannerheimin paikalle ja tämän jälkeen häntä kohdeltiin kuin Mannerheimia konsanaan.

Ruokailun jälkeen Mannerheimillä oli tapana siirtyä erikseen kahvipöytään ja täällä istumajärjestys ei ollut niin tärkeällä sijalla. Kahvin kanssa oli tarjolla konjakki tai likööri.

Mikkelin klubilta matka jatkui Muistiin, sodan ja rauhan keskukseen. Museossa oli mielenkiintoista se, että sai kulkea sota-aikana keksittyjen henkilöiden mukana ja kuunnella kuulokkeista sekä katsoa esitystä, jossa käytiin ajan tapahtumia läpi. Muistissa on esillä päivittäin kaksi tarinaa. Sai valita rivisotilaan, evakkonaisen, päättäjän, pasifistin vai lapsen tarinan? Minä valitsin tuon lapsen tarinan. Aikoinaan äitini kertoi vähän vastaavia muistoja, kuin minun tarinani pikkutyttö. Aikaa, jolloin oltiin saksalaisten kanssa yhdessä sotimassa ja sitten saksalaisten perääntymistä ja mitä siitä seurasi.

Muisti oli vaikuttava kokemus ja hyvä onkin taas muistella näitä aikoja, kun miettii tämänhetkistä tilannetta ja toivoa, ettei koskaan enää tarvitsisi sotaa kokea.

Muistista siirryttiin hiukan valoisampiin tunnelmiin ja Mikkelinpuistoon. Lehdet olivat vasta hiirenkorvilla, joten ihan ei ollut vielä kukoistuksessaan tämä puisto, mutta kaunista ja seesteistä oli. Mikkelinpuisto on paikka, minne perheet, nuoret ja vanhemmat ihmiset tulevat istuskelemaan piknikille nurmikentälle tai grillaamaan ja nauttivat puiston kauneudesta. Puhtaassa luonnossa kukkia, viljelmiä ja järvi taustalla, siinä kaikki mitä tarvitaan stressin poistamiseen. Mikkelinpuistossa on myös kahvila Greeneri, jossa voi nauttia lounasta tai vain kahvitella esimerkiksi juustotortun kera.

Kenkävero on minulle tuttu pysähdyspaikka, kun olen siellä joskus vieraillut, mutta kiva siellä oli uudestaan pistäytyä. Pappilamiljöössä on upea puutarha ja kädentaitajien töitä myynnissä. Siellä on myös leipomo, josta voi hakea lämpimäisiä mukaan.

Korvakorujen ostaminen on helppo tapa tukea paikallisia käsityöläisiä ja yritän aina löytää matkoilta jotkut kivat korvikset mukaan ja nyt löysinkin aivan mahtavat Pauliina Rundgrenin vanerista tekemät ihanan väriset korvikset. Ovat niin minun väriset.

Lopuksi kävelimme vielä hotelliin ja nautimme upean illallisen sekä aamiaisen hotellin Frans & Michellessä.

Mikäli haluat nähdä enemmän kuvia ja videota Saimaaseikkailu Mikkelissä aiheesta, niin ota @kristallikimara instagramissa seurantaan, sillä siellä on kohokohdissa Saimaaaseikkailusta enemmän materiaalia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.