Neulominen

KIIREETÖNTÄ NEULOMISTA

Kiireetöntä neulomista. Mitä se muka on?

No, jokainen joka on innostunut neulomisesta, nauttii lankojen hiplaamisesta kaupassa ja niiden ostamisesta, vaikka niitä lankoja olisi kotonakin, mutta kuka niitä laskee. Lankakassi pursuten sitä kiirehtii kotiin ja haluaa heti aloittaa sen uuden neuletyön. Hyvä kun saa takin päältään, niin ne puikot on heti löydettävä ja se mallikin pitää vielä kehitellä tai löytää, jos se on ollut jo mielessä. Edelliset aloitukset potkaistaan sängyn alle ja käydään uuteen käsiksi.

Kiireessä tulee vähän mokailtua, kun on niin kiva saada se neule valmiiksi ja vähän äkkiä. Vaikka aluksi pitää hiukan miettiä, että mitenkäs ne silmukat nyt luodaankaan. Harmi, että se äiti silloin aina loi ne silmukat, jotta pääsin alkuun ja itselle jäi vähän epäselväksi, kuinka se nyt menikään. Mutta kyllä ne jotenkin muistuu mieleen ja vaikkei nyt tullut siistiä jälkeä, niin eihän sitä kukaan huomaa.

Kun on tullut jo huristeltua jonkin matkaa, puikot sauhuten, huomaakin silmäpaon ja kaikki on pilalla. Ei tämä onnistu taaskaan ja nurkkaan lentää sekin tekele. Mä arvasin, että tässä käy näin.

Kuulostaako tämä tutulta? Ei niin, että se sinulle olisi välttämättä tapahtunut, mutta minä tiedän muutaman henkilön, jolle näin on käynyt. Näin se innostunut neuloja on menettänyt sen lopukin punaisesta langasta, joka oli ollut työtä aloitettaessa ja se epäonnistunut fiilis jäytää mieltä. Miten ne toiset sitten osaa?

Kiireetöntä neulomista, siitä tässä esittämässäni esimerkissä ei ole tietoakaan. Pakostahan tuossa verenpaine nousee ja hosuessa tulee vain huonoa jälkeä. Kun aloittaa neulomisen tai muistelee, miten se neulominen nyt menikään, on hyvä ottaa aikaa ja edetä askel askeleelta.

Neulomisessa on rytmi ja kun sen löytää, se alkaa sujumaan. Parhaimmillaan se on juuri sitä kiireetöntä neulomista, jolloin stressitaso laskee ja keskityt vain siihen mitä teet. Nautiskelet puikkojen kilinästä ja vain neulot edeten rauhallisesti. Kiirettä ei ole, eikä neulomisessa sellaista tulisi pitää, se vain pilaa tekemisen ilon.

Lankoja on ihana ostella ja ne mielikuvat, joita putkahtaa esille kunkin kerän äärellä, ovat ihania unelmia siitä, mitä niistä langoista voisi neuloa. Neuleharrastukseen vasta hurahtanut, ÄLÄ LOPETA UNELMOIMISTA, sillä sinäkin opit vielä.

Kaikelle täytyy vain antaa aikaa ja harjoitella, joka on ainoa oikotie onneen tässä tapauksessa. Kun aloitat ihan pienesti, niin huomaat, miten kivaa on onnistua. Kiirentöntä neulomista harrastaen, alat tehdessä jo unelmoimaan seuraavista langoista ja neuletöistä. Niin minä usein teen, kun neulon, sillä ei tälle harrastukselle taida olla loppua näkyvissä ja hyvä niin.

Onko sinulla jotakin ajatuksia aiheesta tai vinkkejä untuvikkoneulojille?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *